Lasten kanssa puhuimme kesälomatoiveista. Meillä on nyt isi lomalla, mutta koululainen koulussa. Mies on ansainnut rankan talven jälkeen lomailua ja etenkin lapset isän seuraa ja huomiota enemmän kuin mihin on ollut aikaa. Eli nyt suurin osa lomasta vietetään kotosalla, kivoja pikku retkiä tehden ja kotoisia puuhia puuhaten. Isä nauttii vapaasta ja lasten seurasta ja lapset isän seurasta. Loman jälkeen heti onkin sitten useamman päivän ero ja kiireinen kesä. Toinen lomapätkä koko perheellä vietetään heinäkuussa, 2 viimeistä viikkoa.
Kyselin jokaiselta mikä olisi kivaa kesällä. Esikoinen halusi päästä Ranualle, Tietomaahan ja Koiteliin, 5v. toivoi pääsyä Ainolanpuistoon ja 3v. HopLoppiin. Koululaisen toivelistalle päätyi vielä hotellissa tai kylpylässä yöpyminen. Hetken mietittyään tosin tuli siihen tulokseen että kylpylään olisi kiva mennäkin vasta syksyllä kun ei voi uida enää järvessä/meressä ja kun ulkona on vähän huonompi sää niin voi nauttia hotellin sisätiloista =) Olemme olleet kerran hotellissa, tytöt olivat silloin 2v ja 4v. ja yövyimme Kuusamon Tropiikissa. Tytöille se oli valtavan upea kokemus jota muistelevat vieläkin.
Olemme käyneet vuosittain tivolissa mutta nautinto se ei ole ollut. Onginta ja pelit sekä narunveto on jees ja possujuna. Muissa laitteissa tulee paha olo. Huvispuistot eivät siis kuulu lastemme toivelistan kärkeen. Meillä vatsat saa sekaisin ihan ilmaiseksi kun ajamme liikenneympyrässä yhden ylimääräisen kierroksen =) Koululaisella rupeaa kääntämään vatsaa ja röyhtäyttämään aika näppärästi, sama efekti tulee mm. motarin rampilla kun on tiukka kaarre. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun tyttö on "pulauttanut" syliinsä tuossa tilanteessa.
Käymme joka vuosi koitelissa, tivolissa, nallikarissa, ainolassa, hoplopissa jne. mutta silti ne ovat lastemme toivepaikkoja. Emme ole juurikaan reissanneet elämäntilanteista johtuen; sairastelua, autottomuutta, vaikeita raskauksia ym. elämän realiteetteja on ollut syynä. Ja ihan sekin että me vanhemmat emme ole tottuneet lapsena reissamaan, olemme koti-ihmisiä. Mies reissaa työnsä vuoksi ja on asunut työnsä vuoksi ulkomailla tyttöjen ollessa pieniä.
Pitäisikö nyt siis päräyttää ja kuskata lapset jokaiseen huvipuistoon että he saavat kivoja kokemuksia? Keskustelupalstat alkavat pullistella juttuja siitä kuin jokainen lapsi ansaitsee jotain erityistä ja huvipuistot ym. ovat listan ykkösenä.
Mutta entä jos lapsi ei kaipaa sellaista? Viedäänkö väkisin ja istutetaan laitteisiin oksentelemaan? Jääkö lapsi OIKEASTI paitsi jostain hirmuisen tärkeästä jos ei pääse Linnanmäelle tai Särkänniemeen? Toki meillä lapset tietää huvipuistoista, muumimaasta ym. ja katsomme yhdessä netistä mitä kesälomakohteita on, mutta ne vain eivät vedä lapsiamme puoleensa.
Joulupukin pajakylä on yhteinen toivekohteemme jonne haluamme tänä vuonna mennä. Emme tosin ole vielä päättäneet olisiko kivaa käydä siellä kesällä vai vasta lähempänä joulua.
Niinkin arkinen asia kuin eväät ulkona on lapsillemme ihana juttu (vaikka se toistuu melkein joka ainoa päivä kesän aikana). Nytkin kun ei ole enää juurikaan lunta ja pihassamme oleva iso "retkikivi" on taas esillä on tytöt ottaneet eväät ulos joka päivä. Siellä he istuvat kivellä sämpylät kourassa, lämpimiä nakkeja foliokääreessä ja mehua limsapullossa ja nauttiat olostaan =) Välissä hassuttelemme ja lasken ikkunasta/parvekkeelta eväskorin hyppynarun varassa ja muutaman päivän päästä tytöt kysyy "voitko sä laskea taas eväät ikkunasta äiti?"
Kesälomatoive numero yksi on MUMMOLA. Olemme käyneet viimeisten vuosien aikana hävettävän vähän mummolassa, aiemmin mainitut syyt pätee tähänkin ja lisäksi se että miehen harvoina vapaina viikonloppuina emme ole jaksaneet/raskineet lähteä ajamaan pitkää matkaa. Tytöt ovat päässeet lomilla mummolaan, mutta me muut olemme käyneet viimeksi syyslomalla :(
3v. näkee unta mummolasta, saunomisesta, makkaranpaistosta papan kanssa, mökkärillä ajamisesta jne. Joka pv. kysyy "millon me mennään mummolaan?". Lempilaulu on "Mummolaan kun pyöräilemme" ja sitä lauletaan monta kymmentä kertaa päivässä. Poika keksii myös omia sanoja lauluun. Mm. "ruokapussin mummu meille mukaan muisti ojentaa, paistelemme makkaroita papan kanssa pihalla" jne.
Kesälomaan siis toivottavasti kuuluu useampi mummolareissu ja lähitienoon retkikohteet kuten Julmaölkky ja Kiutaköngäs, Keron karhutarhaa unohtamatta.
Varusteitakin on jo hankittu; kuopukselle kevyemmät rattaat rattia ja valjaita unohtamatta sekä 3v:lle vilkkaalle vilperille valjaat ja "talutushihna". Poika häviää silmänräpäyksessä tutkimaan uusia ja mielenkiintoisia asioita ja jos meinaan neljän lapsen kanssa yksin liikkua niin on hyvä olla varusteet valmiina! Vielä tässä on onneksi aikaa yrittää kasvattaa ne silmät tuonne selkäänkin, se voi tosin olla kovan työn ja tuskan takana eikä suunnattomasta yrityksestä huolimatta onnistumisesta ole takeita!
Toivotaan että tänä vuonna saan olla terveenä ja virkeänä lasten kanssa lomailemassa, viime kesänä oli jo ihan mukavia juttuja; kuopuskin pääsi 9pv:n ikäisenä ensi kertaa Koitelinkoskelle "makkaranpaistoon" =)
Aurinkoista viikonloppua!
Leppis
Minä olen kyllä vahvasti sitä mieltä, että ne parhaat lapsuusmuistot tulee niistä perheen yhteisistä hetkistä, eväiden syömisestä omalla pihalla tai eväsretkistä luontoon. Minä kyllä lasten kanssa kiersin huvipuistot ja tykkäsivät niissä käydä, mutta nyt aikuisina muistelevat suvun yhteisiä uimareissuja piikstammen hiekkarannalle, reissuja piikstammelle makkaranpaistoon ja uimaan, lettujen paistamista ulkona jne. eivät suinkaan niitä huvipuistoreissuja. Omat parhaat lapsuusmuistot on kun syötiin eväitä isolla kivellä kotitalon takana. Toinen mieleenpainunut hetki oli kun isä ja äiti olivat vastassa linja-autolla kun tultiin koulusta ja äiti oli paistanut lättyjä evääksi kun pääsimme mukaan kirkonkylä reissulle. Tai kevään suursiivous kun kaikki tavarat kannettiin pihalle ja talo kuurattiin lattiasta kattoon ja laitettiin puhtaat mäntysuovantuoksuiset puhtaat matot lattialle.
VastaaPoista