Rannalla

Pitkästä aikaa kuulumisia.

Meidän perheen kesä on just nyt varmaan parhaimmillaan! Ei ole vielä liian kuumaa =) Toki nautimme sitten kesän kuumina aamuina uimarannalla lekottelusta, mutta olemme enemmän sellaisia +15-tyyppejä. Kuumalla tulee aina pää kipeäksi juomisesta huolimattta, iho kutiaa ja punoittaa aurinkorasvoista huolimatta jne. joten aurinkoisina kesäaamuina pakkaamme aamupalan mukaan ja menemme rantaan jo 8-9 välillä. Syömme aamupalan, lapset uivat ja leikkivät hiekkaleluilla. Yhdentoista aikaan alkaa tulla ryysis ja me hipsimme tyytyväisinä kotiin lounaalle ja siestaa viettämään. Pahimman paahteen aikana pysyttelemme sisällä viileässä ja jos ulkona niin ehdottomasti varjossa. Tämän olemme kokeneet parhaimmaksi meille. Iltaisin sitten uudestaan uimaan samalle lähirannalle.

Eilen vietimme kesän ensimmäisen rantaillan "isolla hiekkalaatikolla". +13 astetta, hieman vilpakka pohjoistuuli joten ihan uikkari saati uintikeli ei ollut. Hieman nuhainen ja yskäinen kuopus napotti tyytyväisenä villasukat jalassa ja hupparitakki visusti päällä ja silti kädet olivat aika vilpoisat.

Tuossapa hieman tyylinäytettä varustuksesta! =) Olimme ainoat rantailijat... kävelijöitä oli rantatiellä jonkin verran, mutta varsinaisella ranalla ei ollut meidän lisäksemme muita. Tilaa oli siis ihan reilusti heitelle frisbeetä ja rakennellea isoja linnoja ja kaivella tunneleita. Vauva nautti olostaan täysillä! Kaivoi hiekkaa, mönki ja kömpi, haisteli ja maisteli.
Meillä oli viltit mukana ja istuimme vilteille syömään eväitä; juustovoileipiä, kaakaota ja rahkaa. Pieni joi maitotetrasta pillillä onnelisen näköisenä.

Lapset innostuivat tekemään hiekkaenkeleitä ja kuvassa koululaisen tekemä enkeli. Lapset nauroivat ja lauloivat, juoksivat ja iloitsivat. Tunnearvo illasta on varmasti mittaamaton meille jokaiselle ja ihania hetkiä piirtyi luultavasti jokaisen mieleen.

Siskosten iloiset jalat! Kahlasimme vedessä (kylmää! BRRR!) ja loiskuttelimme onnelisena. Miesväki tyytyi pitämään lenkkarit jalassa. 3v. halusi olla ilman kenkiä, mutta jalan osuessa kylmään ja märkään santaan ryhtyi kiljumaan "en mä olisi halunnut mutta kun sä pyysit" (olin kysynyt että haluatko!) =) Hiekka itsessäään oli todella lämmintä koska aurinko paistoi suoraan rannalle, mutta ihan veden äärellä hiekka oli ihanan märkää ja kylmää, pursui varpaiden välisä kävellessä. Oli rentouttavaa lissutella itselläkin kuravellissä!

Ranta on minulle ja miehelle tärkeä paikka... rentouttava miettimispaikka tarpeen tullen. Siellä voisi leppeässä kesätuulessa istua auringonlaskuun ja varmasti tulee kesän aikana istuttuakin.
Elämän isoin päätös on tehty tuolla ranalla kävellessä reilu vuosi sitten. Minulla oli silloin reilu 2kk aikaa synnytykseen, viimeisestä leikkauksesta oli aikaa kai kolme viikkoa. Ihana kummitätini tuli lapsia katsomaan illaksi, kävimme miehen kanssa syömässä ja ajoimme rannalle kävelemään. En jaksanut edes ihan majakalle asti kävellä, mutta auringonlaskiessa, käsi kädessä kävellessä hiljalleen molempien päässä raksutti. Kotiin ajellessa edessämme näkyi sateenkaari. Purskahdin itkuun ja kysyin mieheltä että ajetaanko sinne asti ja mies totesi että ajetaan vain. Minä jatkoin "Jospa sieltä se meidän Onni löytyy". Hetken päästä mies kehotti katsomaan mihin sateenkaaren pää näyttää kääntyvän ja kotiinhan se kääntyi. Samalla yksi suuuri päätös varmistui ja seuraavana aamuna oli edessä iso harppaus onnen etsimisessä. Sen tarkemmin en asiaa avaa, mutta tuon päätöksen jälkeen elämässä on ollut onnenhetkiä enemmän kuin vuosiin aiemmin! Ja niin hassua kuin se onkaan, järjestelyineen kaikkineen lopullinen muutos tapahtui täsmälleen sinä päivänä kun kuopuksemme syntyi (viikkoa ennen laskettua aikaa). Ja nyt meiltä löytyy Onni ihan elävänä itsenään sekä onni, onnellisuuus ja tyytyväisyys elämään itsessään. Ja selvennyksenä että lapsi ei ole meille onnenamuletti (kuten eräs ilkeämielinen ihminen minulle sanoi) vaan hänen syntymänsä oli suuri onni ja ihme, hänellä oli suuri onni matkassa selvitessään läpi raskauden suurien koettelemusten ja saadessaan syntyä terveenä ja hyvinvoivana ja hän tuo omana itsenään meille päivittäin onnen ja ilon tunteita. Siksi hänen nimensä on Onni <3 Emme odota hänen olemassaolonsa tuovan meille lottopottia, komeaa taloa ja hienoa autoa;  hänen olemassaolonsa on se ONNI!

Katson autiota hiekkarantaa... kiitollisena, onnellisena, iloisena. Rantahietikossa näkyy meidän jälkemme seuraaville kävijöille, merkkinä hauskoista ja onnellisista hetkistä!

Ihania kesäpäiviä ihan jokaiselle!

Leppis