Liikennepuistossa ja torilla

Tiistaina kävimme liikennepuistossa ja Oulun torilla. Häpeäkseni minun on pakko tunnustaa että emme ole aiemmin käyneet liikennepuistossa, tosin nyt siellä käytyämme tuli huomattua että nyt oli juuri pojan kannalta sopiva aika. Kovin paljon aiemmin hän ei olisi yltänytkään polkimille ja sitten olisi vain harmittanut kun toiset ajaa eikä itse voi ajella.

Mutta hurjan kivaa oli nyt kun käytiin ja varmasti käydään jatkossakin!

 Pienimmän polkuauton sai säädettyä E:lle sopivaksi. Alkuun meno oli hataraa ja huteraa ja katse haahuili ties mihin mielenkiintoiseen ja auto seilasi kaistalta toiselle. Yllättävän nopsaan kuitenkin huomasi jutun juonen ja alkoi pysymään omalla kaistallaan.

 Vauhti toki oli hitaampi kuin siskoilla tai muilla kuljettajilla, mutta ei se vauhti vaan se HAUSKUUS! Se oli tärkeintä! Välissä poika vaihtoi kulkupelin poljettavaan mopoon jossa oli takana istuin ja rekisterikilpi jossa luki Taxi.

 Tankkaaminen tottakai oli tärkeä juttu ja siellä poikettiin useampi kerta. Suurta hauskuutta herätti pikku tyttö joka tankkasi samalla myös itsensä laittamalla tankkauspistoolin suuhunsa ja maiskuttelemalla kovaan ääneen :)

 Siskon kihlatun puserolta bongasimme pienenpienen leppäkertun. Ei ollut 22 pistepirkko vaan ihan vain 2 pistepirkko! Siinä se viihtyi paidanhelmalla tyytyväisenä kunnes siskoni nosti sen nätisti heinikkoon.

 Lentokone kaarteli moneen kertaa kaupungin yllä, kovin kummoista kuvaa ei minun kameralla saanut. Pitäisi olla pitempi putki ja usein harmittakin että ei tullut ostettu pakettia jossa se olisi valmiiksi mukana. Joskus toivoisi että olisi sellainen jolla saa hieman kauempaakin kuvattua.

 Liikennepuistosta siirryimme pienen kiukuttelun ja muutaman "vielä yksi kierros"-ajelun jälkeen Torille syömään. Lahjoinpa poikaa vielä lupaamalla jäätelöt jälkiruuaksi. Saimme tuurilla auton parkkiin rantaan ja jalkauduimme siitä ihailemaan veneitä. Yksinäinen sorsa uiskenteli tyytyväisenä veneiden vierellä. Lapset olivat harmissaan kun sillä ei ollut kaveria eikä meillä ollut antaa sille mitään syötävää.

 Torilla otimme lapsille annokset perunaa ja lihapullia sekä kanaa ja miehen kanssa söimme puoleksi annoksen. Viime kesänä emne käyneet yhtään kertaa torilla syömässä ja poika ei muistanutkaan kesän 2010 torireissuja. Nyt siis poika ihmetteli ja ihasteli ja popsi hyvällä halulla ruokansa. Pikku-Oo maisteli myös perunaa ja lihapullia.

 Tytöillä oli papan antamaa rahaa ja toki korukauppiaan luokse löysivät tiensä. Molemmat ostivat sydän kaulakorut ja poika sai kaulakorun jossa oli noppa. Jäätelökioskille ehtiessämme olin pökertyä... mutta kun tuli luvattua niin lupaus oli pidettävä. 5 jäätelö maksoi 20€! No, kerran se kirpaisi (tai ehkä useammankin kun tarkemmin ajattelen!). Mies tokaisi "mieletöntä, 120mk jäätelöstä!" johon parikymppiset seuralaisemme totesivat että markka on markka ja nyt on euro. Mutta me kun ollaan sen verran vanhempia niin muistetaan hyvinkin mitä jäätelöt maksoivat markka-aikana kioskissa.

 Oululaiva Alexandra seisoi tukevasti laiturissa. Jokisristeilyjä järjestetään kesäaikaan ainakin viikonloppuisin. Pari kertaa olemma yrittäneet kyytiin mutta aina sattunut olemaan tupaten täynnä porukkaa. Jospa tuonne tänä kesänä vielä pääsisi, olisi sekin hieno kokemus!

 Erilaisia veneitä/jahteja oli rannassa vaikka miten paljon. Toinen toistaan hienompia ja suurempia. Poika erityisesti oli innoissaan ja olisi kovin mielellään mennyt katsomaan lähempääkin. Harmi kun veneissä ei sattunut olemaan porukkaa, olisin varmasti kysynyt saisiko poika käydä ihan kyydissä katsomassa. Myös purjeveneitä ja pienempiä moottoriveneitä oli aika paljon.

Viikonloppuna olisi Purjehdus Regatta jonne tekisi mieleni lähteä katsomaan. Mies tosin on töissä lauantaina 12-23 joten on lähdettävä lasten kanssa yksin tai pyydettävä joku kaveriksi. Yksin en mielelläni veden ääreen ja ihmisvilinään lähde kun pojalla on sen verran vikkelät jalat että hipsii äkkiä jonkin mielenkiintoisen perässä johonkin hukkaan ja unohtuu sovitut säännöt. Kertaakaan ei ole vielä livistänyt tai joutunut hukkaan, mutta itse olen kauhuissani jo ajatuksesta! Valjaat minä ostin hänelle, mutta eihän hän suostu niissä olemaan vaan aloittaa samantien huudon ettei ole mikään koira. Ja oikeassahan hän on, aiemmin olen itsekin ajatellut samoin lasten valjaista, mutta nyt hieman eri mieltä. Olen nähnyt mainostettavan sellaisia pieniä eläinhahmo-reppuja jota lapsi pitää selässä ja jossa on hihna menojen hillitsemistä varten. Tiedä sitten pitäisikö poika sellaistakaan...

Parin viileän illan seurauksena kaivelin neulepuikot esille ja hain lankaa sukkia varten. Koululaisella on jalat kasvaneet kovasti viime talvesta ja hän kärsii ilmojen kylmettyä kovista yöllisistä jalkakivuista joten nukkuu pitkävartiset villasukat jalassa. Ja oikein hyvään saumaan neulomisen aloitinkin eilen illalla sillä tyttö itki yöllä jalkakipujaan.
Jo aiemmin illalla tuli itkin syliini ja kysyi "minne me sitten joudutaan kun sua ja isiä ei enää ole?". Juttelimme pitkään sylikkäin ja totesin että täytyy vain kovasti toivoa että saamme olla yhdessä vielä oikein, oikein pitkään niin että lapsetkin ovat jo aikuisia. Mutta millään ei ajatus jättänyt rauhaan vaan oli saatava vastaus että mitä sitten jos meitä ei olekaan kun he ovat vielä lapsia. Lupasin että mummi ja pappa sekä tädit, enot ja kummit yhdessä pitävät huolta heistä. Aikansa itkettyään olo helpotti.

Leppoisia kesäpäiviä ja vakaviakin pohdintoja siis meidän viikkomme on mahtunut. Tuleva viikonloppu ja viikko tuovat kenties taas jotain mukavaa tullessaan! Pari pientä reissua olen jo suunnitellut, mutta niistä lisää tuonnempana! :)

Mukavaa viikonloppua!

Leppis