Kevätaurinko on kummallinen seuralainen. Se saa haaveilemaan kodin uudistamisesta. Viikolla jo siivouskärpäsen puraistessa vaihdoin verhot, huussasin huonekalut uusille paikoilleen olohuoneessa ja ruokailutilassa. Silti minua houkuttaa jokin isompi muutos.
Pienten huone jäi vähän kesken alkuvuonna kun sain sängyt raahattua yksin (ja 3v:n avustuksella) huoneesta toiseen ja paikat kutakuinkin ojennukseen. Se kaikki muu jäi sitten tekemättä, ideoita kyllä oli ja on vaikka muille jakaa. Vuodesta 2009 odottanut Titi-nalle kalenteri odotteli kiltisti kaapissa vielä tälläkin viikolla. Tartuin topakasti toimeen, leikkasin kalenterin kuvat ja kiinnitin ne sinitarralla kaappien oviin. Pieni homma ja silti sitä on odotettu 3 vuotta! Pöyristyttävää laiskuutta. Tosin aina en ole muistanut, toiselle kertaa ei sopinut suunnitelmiin jne. eli mitä tekosyitä nyt aina on tullutkaan keksittyä :)
Nyt ne siellä on ja jopa 3v. hyväksyy ne mutinoitta ainakin vielä hetken. Toki Salama McQueen olisi varmasti hienompi ja mukavempi mutta mennään nyt noilla.
Uudistamista kaipaa ehdottomasti huoneen seinät (maalausta ja uutta boordia) sillä tällä hetkellä seinät ovat hailakan vaaleanruskeat alhaalta ja valkoiset ylhäältä, keskellä beige-valkoinen boordi. Ei poikamaista eikä lapsekasta siis. Kaapit olen jo pari-kolme vuotta sitten hionut ja maalannut. Sisustustyynyjä, tauluja, kivoja poikien juttuja tarvittaisiin ehdottomasti.
Meidän huone on tällä hetkellä tyttöjen vanhassa huoneessa; vaaleanpuna-valkoiset seinät ja heppaboordit sekä heppaverhot eivät oikein houkuttele, eivät tosin yöunia tai ompelua häiritse millään tavalla :) Tytöt vaativat huonetta takaisin koska siellä olisi vähemmän siivottavaa, koska huone on pienin makuuhuoneista. Olen tosin kyllästynyt siihen että jatkuvasti vaaditaan irrottamaan kerrossänky ja liittämään se taas takaisin yhteen.
Tyttöjen tämänhetkinen huone kaipaa uusia tapetteja, vaatekaappien hiomista ja maalaamista. Siinä olisi isoin urakka. Ensin listallani on tuo pienten huone. Ehkäpä minun ja miehen vapaaviikonloppu kuluu sen parissa kunhan lapset menevät mummolaan. Saimme joululahjaksi lupauksen viikonloppuvapaasta äidiltäni. Edellisen kerran olimme kahden melkein 2v. sitten, 2 yötä. Maalasimme olohuoneen seinät ennen lasten lähtöä. Teimme sen yöllä lasten nukkuessa. Lasten ollessa reissussa kiersimme k-raudat, bauhausin, kodin ykkösen ym. ja laitoimme boordit olkkariin. Nukuimme aamulla yhdeksään ja herätessämme kuiskailimme kunnes hetken päästä huomasin että voimme puhua ihan ääneen kun ei ole ketään kuka heräisi "meteliin". =)
Mutta mistä löytäisin paksun, muhkean lompakon täynnä suuria seteleitä? Sisustuskärpänen kun usuttaa vaihtamaan lattiat (muiden mielestä lattiat on edelleen hyvät, minun ja etenkin mieheni katse osuu aina niihin samoihin ronttoihin, naarmuihin ja nirhaumiin joita parketissamme on melkoisesti) ja hankkimaan verhokankaita, päiväpeitteitä, sitä, tätä ja tuota isompaa ja pienempää. Suurin tarve oikeasti olisi uudelle sängylle. 11v. tuo edellinen on meitä uskollisesti kannatellut ja tekisi sitä vieläkin, mutta selkäparkamme huutavat tuskasta aamuisin ja lonkkiani joudun venyttelemään pitkin yötä.
Tässäpä mietinnän aiheita. Pitäisi ottaa paperia ja kynää ja tehdä oikea suunnitelma. Päässä miljoona ideaa, tulee helposti sekasotkua jos alkaa tuosta vain toteuttamaan.
Flunssakin tekee taas tuloaan... palelee, aivastuttaa, nenä vuotaa, päätä särkee. Pienilläkin nenänaluet kiiltää. Ei passaisi sillä 3v. on menossa pieneen operaatioon tiistaina ja nukutusta ei voida tietysti tehdä jos on flunssainen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti