Oi näitä aikoja...

Onko kenellekään tuttuja nämä päivät kun hermoja raastaa ja tuntuu että voisit nyhtää itseltäsi nipun hiuksia ihan vain noin niinkuin huvin vuoksi?

Aamu alkaa riidalla... 3v. tietää että tänään ON karkkipäivä. Tytöiltä se päivä on jo peruttu aiempien toilailujen perusteella, mutta 3v. tietää että hänellä vielä ON se karkkipäivä ja se on juuri TÄNÄÄN. Klo 5.50 kuulen hiissaavaa ääntä keittiöstä. Toisen silmän yläpuolella on armoton jomotus ja oksennus vaanii kurkussani. Migreeni tekee tuloaan. Kurkistan overaosta (näen keittiöön sängystämme) ja näen tomeran pojan kuskaavan keittiöjakkaraa ja kiipeävän kaapille. "Mitä etsit Eelis?" - Mullon tänään karkkipäivä! Tytöillä ei oo koska ne oli tuhmasti mutta MINULLA ON KARKKIPÄIVÄ!
Kehotan tulemaan alas kaapilta koska a) nyt on YÖ ja b) koska ensin täytyy syödä aamupalaa. Jostain syystä se on virhe. SUURI VIRHE!

-MINULLA OOOOON KAAARKKKIPÄIVÄÄÄÄÄÄ-ÄÄÄÄ-ÄÄÄÄ! Minä HALUAAAAAAAAAN leppäkerttusuklaata! Sitä jota tytöt ei saa.

Just. Maanittelen poikaa tulemaan viereeni, mutta turhaan. Huuto ja älämölö leppäkerttusuklaasta on hillitön. Aamun ensimmäinen suutahdus (minulla) tulee kun pikkuveli herää. Pikkuveli jonka ei annettu eilen nukkua päiväunia vaan herätettiin toistamiseen. Pikkuveli joka sen vuoksi nukkui yön levottomasti, yliväsyneenä ähräten. Ja nyt se pikkuveli on hereillä klo 5.55. Äkäisenä nousen keittiöön, nappaan huutavan pojan kaapilta ja tiuskaisen ettei leppäkerttusuklaata ole tulossa ennen aamupalaa ja jos aamupalaa ei syödä niin ei syödä myöskään suklaata. Poika kaataa jakkaran varpailleni, huutaa ja remuaa. Teen voileivän tarjolle ja laitan maitoa lasiin. Nuo ensin ja suklaa sitten. Naapurimme rakastavat meitä varmasti kovin, kovin paljon sillä he eivät koskaan valita vaikka meiltä kuuluu meteliä aikaisin aamulla. Tosin mekin rakastamme heitä niin paljon ettemme valita yöllisistä huonekalujen siirtelyistä, koiran haukunnasta saati yöllä pissaamisesta (josta uskokaa tai älkää paikallislehden yleisönosastot on pullollaan kirjoituksia!). =)

Aikansa äksyiltyään poika syö leipänsä ja maitonsa ja saa suklaansa. Yksi leppäkerttusuklaa tuo tyytyväisen hymyn huulille etenkin kun sisko alkaa parkua omaa suklaataan. Muistuttelen karkkipäivän menetyksestä ja pyydän tyttöä selventämään miksi karkkipäivä meni hänen osaltaan sivusuun. Mankuminen jatkui ja jatkui ja minun migreenini vain paheni. Makasin sängyssä ja mies nousi lasten kanssa ylös. Olimme sopineet että hän lähtee ulos lasten kanssa jotta saan ommella. Pää oli siinä tunnossa että nappasin tabletit naamaan ja pysyin petissä. Oletin tosin että väki ulkoistaa itsensä aamupalan jälkeen mutta koska ompelu ei onnistunut niin se lienee kumosi ulkoilunkin aamupäivältä.

Unihorteen läpi kuulin riitelyä, itkua, potkua ja raivareita. 9.45 kuulin kuinka mies tuli laittamaan kuopusta nukkumaan. Kuopusta joka oli herännyt 5.55 huono yön jälkeen ja jonka aamu-unien aika on klo 9. Ei yhtään myöhemmin. ÄRRRR! Oli hilkulla etten avaa sanaista arkkuani, mutta totesin että turhaanpa minä siitä TAAS mainitsen kun olen sen ainakin 100krt sanonut aiemminkin.
Nousin ylös ja hiljensin riitelevät lapset. Ulos olisi ollut tarpeen päästä mutta mies oli suunnitellut kauppareissun. Kehotin ottamaan 3 isointa mukaan ja jäin vauvan kanssa nukkumaan. Kauppareissulla kului 1½ tuntia, tulivat hampurilaispaikan kautta kotiin ja hotkaistuaan omansa mies lähti töihin. Että näin.

3v. oli päättänyt ettei nuku päiväunia joten kun vauvalla oli uudestaan väsy, puettiin pihalle ja lähdettiin laskemaan mäkeä. Oloni oli kurja ja tiesin että aurinko ei ainakaan helpota tilannetta mutta en ollut valmis jättämään ulkoilua väliin. Olin lauhtunut jo aamupäivän pahasta tuulesta ja laskin itsekin mäkeä nauraen itselleni ja sille näylle joka naapureita odotti heidän katsoessaan ikkunoistaan =)

Vauva nukkui tyytyväisenä ja ajattelin että olemme nyt aamunkin edestä ulkona ja tulemme sitten sisälle ruuan lämmitykseen ja leivomme yhdessä muffinsseja. Mutta mitä ihmettä tapahtuu? Koululainen alkaa mankumaan hikeä ja kuumuutta (otimme jo kevätvaatteet käyttöön eikä hänellä ollut edes välivaatteita joten en usko että ihan mahdoton, kamala kuumuus oli päällä) ja suuttui kun en luvannut ottaa takkia pois. Tyhmää, tylsää, pöljää, ilkeää jne. Ilkeä ja höpö äiti joka näyttää aivan hölmöltä mäkeä laskiessaan. Koitan tsempata innostumaan jostain puuhasta, kehotan lepäämään keinussa jotta olo vähän viilentyisi jos on kerran hiki. Mutta ei, EI missäännimessä!
3v. alkaa karjua märkiä käsineitään jotka juuri tahallaan kasteli vaikka kielsin. Lähdetään sisälle-mankumista kuului kohta kolmesta suusta joten sisälle siis. Tiesin että vauva herää samantien kun tulemme rappuun joten taas jäi unet lyhyeksi.

Sisällä sitten jatkuu vänkääminen hiestä, janosta, märistä vaatteista, huonoista villasukista, liian pienistä kengistä (jotka lähtiessä kuulosti olevan sopivat!) jne. Äidin korvista alkaa siinä vaiheessa nousta sankka savu, mustia pilviä tuprahtelee molemmin puolin ja kovin tiheää tahtia. Yritän laskea kymmeneen ja sataan jotta piiput tasaantuvat eikä naapurit hälytä hädissään palokuntaa paikalle. Joudun keräämään kaikkien vaatteet kuivumaan kun kukaan muu ei jaksa mitään kun on sitä janoa ja hikeä ja kuumuuttaa. Mitä tapahtuisi jos minä heittäytyisin lattialle karjumaan omaa kurjuuttani? Kuka minun vaatteeni nostelisi naulakkoon? Kuka lämmittäisi ruuan? Kuka leipoisi muffinssit?
Avaan sanaisen arkkuni ja papatan papattamasta päästyänikin siitä miten kurjaa on kun koko ajan mangutaan, vingutaan ja vikistään. Kun ei mikään ole ikinä kivaa eikä mukavaa. Ehdotan että teemme säännöt joita koko perhe noudattaa (huomatkaa että olen katsonut supernannya 5krt/vko joten alan olla jo ihan haka näissä listojen tekemisissä!). Tässä siis lasteni luettelo:

- Tottele aikuista
- Älä riitele
- Leiki sovussa, älä kiusaa, älä härnää
- Reilu peli
- Ole kiva kaveri
- Puhu nätisti, älä huuda
- Älä retuuta vauvaa (retuuttaminen tarkoittaa siis nostelua/kantamista jota lapset harrastavat liikaa ja josta vauva ei aina pidä)
- Älä sikaile (tämä oli 3-vuotiaan toivoma sääntö)
- Älä turpata, älä kiroile
- Kerää pelit/lelut leikin lopuksi omille paikoilleen
- Kunnioita/arvosta kotia ja tavaroita

Ihailtava lista, mutta toteutus ontuu ja pahasti. Jokainen tietää säännöt kirjaamattakin sillä samata säännöt on olleet aina, mutta sääntöjen noudattaminen on lipsunut jo pidemmän aikaa.

Rangaistukset:
- Jäähy: 1min. per ikävuosi keittiön nurkassa istuen.
- Pelikielto (koskee tyttöjä)
- Karkkipäivän menetys
- Viikkorahan menetys (-25snt per huonosti mennyt päivä)

Perjantaisin saa 2€ rahaa jos koko viikko on mennyt kivasti. Sillä saa ostaa lauantaiksi karkkia ja osa täytyy säästää.

Hienoja suunnitelmia ja tavoitteita.
Petraamisen varaa löytyy vielä kummasti. Aikoinaan systeemit toimi, mutta vuosien saatossa ja elämän pyörteissä ei aina ole jaksanut pitää kiinni sovituista jutuista.

Lämmitin ruuan ja leivoin muffinssit. Apulaisia en kaivannut kumpaankaan hommaan. Riitelyä ja nahistelua loppuilta ja huokaisin helpotuksesta kun kuulin tutut askeleet rapusta. Tuttu hymy, rakastava katse ja hellä kosketus olkapäähän helpottivat oloni hetkessä.  Lapset lähtee tunnin päästä unille ja sitten minä laitan jalkakylvyn, mies laittaa iltapalan ja istumme sohvalle vaihtamaan viikon kuulumiset. Huomenna on viikon ensimmäinen yhteinen vapaa, joskin mies menee illalla yövuoroon. Lasken päiviä ja viikkoja toukokuuhun jolloin on lomaa iltaisin ja viikonloppuisin ja 2 viikkoa päivisinkin! Yhteisen hyvän eteen tätä jaksaa, kun tietää ettei ole kyse loppuelämästä näin ja lapsetkin kasvaa ja viisastuu. Ehkä itsekin siinä sivussa? :)

Iltapuhteet odottaa, kiva kun on toinen jakamassa. Huomiselle toivomme aurinkoa, lämpöä ja hyvää mieltä. Jos kaikki ok niin lähdemme retkelle ja mäenlaskuun koko perheellä!

Pitäkää peukkuja rakkaat ystävät!

Leppastiina