Uudistuksia

Niin se vain sunnuntai alkoi harmaana ja tasaisena joten ei tullut lähdettyä mäenlaskuun. Kovasti houkutti kyllä. Hieman myöhemmin tuli todettua että oli onni ettemme lähteneet; kinttaan kokoisia rämmäleitä alkoi satamaan oikein pyörtäen ja iltaa kohti yks jos toinen niiskutti ja aivasteli kuuluvasti.

Päivän aikana saimme muutettua pienten huoneeseen järjestyksen ja isi kokosi sinne leluhyllykön. Muistelin että sellainen hylly meillä on ja mies väitti ettei ole. Mies kävi jotain hakemassa alakerran kerhotilasta ja huomasi että siellähän meidän hyllyn osat oli teipillä nimettynä =) Saimme näppärän hyllyn pienten legoille, autoille, vauvaleluille ja kirjoille. Junaradat, osa autoista ja suurin osa pehmoleluista lähti varastoon. Vaihdamme sitten jossain vaiheessa. Sängyt vaihtoivat paikkaa joten lattialle tuli enemmän leikkitilaa.

Seinille laitoimme lasten tauluja, verhoiksi valitsin kelta-oranssin kapan jonka kankaan löysin aikoinaan kirpparilta kahdella eurolla. Oli aivan iskemätön kangas ja on palvellut meitä verhoina joka kesä jo vuosien ajan! Tosin, pimentävät verhot minun on lyhennettävä joka tapauksessa sillä viime yö osoitti että vauva ei nuku noin valoisassa kun on pilkkopimeään tottunut. Tekee toki hampaitakin (3 läpi, 3 kuultaa), mutta luulen että valoisuus vaikutti. Heräsin kun huoneesta alkoi kuulua soittorasian iloista musiikkia klo 01! Siitäpä jatkoimmekin sitten valvomista klo 04.30 saakka! =O Poika katsoa napitti vieressäni silmät suurina mutta ei puhettakaan että olisi unta ottanut saati antanut minun nukkua. Taputteli kasvojani, puristeli nenääni ja tökki suutani etusormellaan. Viimein ennen neljää alkoi olla jo niin poikki että oli ihan uupumus, mutta ei siltikään osannut nukahtaa. Hieman tyytymättömänä totesin "ala nyt hyvä lapsi nukkumaan" ja siitäkös poika pahoitti mielensä! Itki lohdutonta väsymys-pahamieli-itkua kolme varttia eikä auttanut vaikka pidin sylissä ja yritin siihen nukuttaa. Olen ennenkin huomannut että äänensävy pahoittaa pienen mielen todellla helposti. Jos hän tarraa liian lujasti kasvoihini tai hiuksiini ja sanon matalalla äänellä "ei saa nipistää, tuo sattuu" niin poika väpisyttää alahuultaan ja pullauttaa useammankin kyyneleen silmistään. Aivan kuten pienempi isoista siskoistaan! Toruminen on jo niin suuri asia että se saa itkun valloilleen, vaikka sen torumisen tekee asiallisesti ja ennenkaikkea aiheesta :)

Kuudelta heräsin sitten siihen että 3v. keikuttelee hurjaa vauhtia pienellä keinutuolilla ja siitäpä on tämä aamu lähtenyt käyntiin!

Tytöt ovat kärttäneet takaisin omaa huonettaan ja se muutos lienee asiallista tehdä sillä olemme päättäneet laittaa kotimme myyntiin.  Luopumisentuska on jo nyt valtava, toisaalta taas pelko siitä että tämä ei menekään kaupaksi. Uutta ei ole kiikarissa eikä suunnitelmissa vaan menemme tyytyväisenä takaisin vuokralle mikäli tämä tulee myydyksi. Ihana ja rakas koti jo vuosien ajan mutta viimevuosien investoinnit taloyhtiössä ovat nostaneet vastiketta/kuukausikuluja valtavasti. Vastike alkaa olla samansuuruinen kuin vuokrat hieman isommista asunnoista ja lisää kuluja on luvassa parin-kolmen vuoden sisällä putkiremontin muodossa. Jäämme siis odottamaan mitä tuleman pitää ja nautimme tästä kodista niin kauan kuin tässä asumme! Aika näyttää mitä tuleman pitäää, kaikella on tarkoituksensa tässä elämässä. Niin uskon ja siihen luotan.

Sunnuntai-iltana menimme pärskeistä ja kurkkukivusta huolimatta pihalle touhuamaan pariksi tunniksi ennen iltapuuhia ja isin töihinlähtöä.

Aurinkoista viikkoa!

Leppastiina