Kiusaamista vastaan

Kiusaaminen koulussa on ollut tapetilla perheessämme siitä saakka kun esikoinen aloitti koulun. Nyt mennään toisen luokan kevättä ja yhä sama omanluokan poika kiusaa ja häiritsee. Välissä oli jo rauhallisempaa mutta kevään aikana kiusanteko, kiusaaminen ja uhkailu on taas päässeet valloilleen.

KiVa-koulu systeemi taitaa olla hömpötystä. KiVa siis tarkoittaa kiusaamisen vastaista. Pitäisi olla sitä, tätä ja tuota työryhmää joka puuttuu tilanteeseen kun kiusaamista tapahtuu. Mutta mistä apu kun mikään ei tehoa? Miksi suomessa ei voi erottaa koulusta alituiseen häiriköivää oppilasta?
Ekaluokan aikana oli tyrkkimistä portaissa, vaatteista repimistä, nimittelyä, kotimatkalla kulkemisen estämistä ja ajattamista autotielle. Kaikenlaista pientä jäynää myös nyt toisella luokalla. Olemme tytölle sanoneet että älä välitä ja että aina pitää sanoa aikuiselle jos käy käsiksi. Jos nauretaan/haukutaan niin naura takaisin. Hölmöä ehkä, mutta tuntuu ettei joka sanomisesta kehtaa käskeä mennä valittamaankaan eikä tyttö tosin ole sentyyppinenkään. Kotona sitten käydään tilanteita läpi ja surraan pahaa mieltä.

Viikolla kuitenkin luokan poika veti taas niin alta lipan että meidän isällä meni hermot. Kesken koulupäivän poika oli todennut "Pitäisi ottaa pistooli mukaan ja ampua sua päähän". =O Olin pöyristynyt, mieheni vielä tuplasti pöyristyneempi ja tyttö itse hätkähtänyt. Asian oli kuullut apuope ja asiasta oli puhuttu koulussa. Meille vanhemmille ei tietoa kuitenkaan tullut ennenkuin tytöltä itseltään.
Isä suuttui ja otti yhteyttä rehtoriin. Jo ensimmäisellä luokalla olimme yhteydessä kiusaamisesta rehtoriin ja asiaan suhtauduttiin vakavasti ja sama suhtauminen oli nytkin.
Tilanne käytiin vielä koulussa uudestaan läpi, oppilaan vanhempiin oltiin yhteydessä ja oppilas joutuu rangaistuksena kulkemaan opettajan matkassa mm. ruokalaan jne. Poika oli luvannut "en enää kiusaa sinua" ja slti, SEURAAVANA PÄIVÄNÄ hän oli ykskaks yllättäin hyökännyt tyttären kimppuu virpomisoksien kanssa ja huitonut kasvoihin ja lyönyt päähän ennenkuin aikuiset olivat ehtineet väliin.

Tyttö tuli kotiin ja kertoi asian, opettajakin sitten soitti hieman myöhemmin ja juteltiin asiasta. Opettaja kertoi että tyttö käpertyy tai rakentaa suojamuurin noissa tilanteissa. Joku alkaisi itkemään ja hätääntyisi, meidän likka kovettaa itsensä, keskustee ja puhuu tilanteesta rauhallisesti jne. Itku tulee sitten vasta kotona, äidin tai isän sylissä. Kysyin asiasta tytöltä ja hän sanoi ettei ainakaan aio itkeä sen pojan nähden kun sitten se kiusaa vaan lisää.

Opettajan kanssa oli puhetta siitä saako antaa samalla mitalla takaisin. Minä olen edelleen sitä vastaan, isä alkaa taipua sille linjalle ja jopa opettajaystäväni oli sitä mieltä että turpaan vaan. Tytön opettaja sanoi ettei hän omienkaan lasten kohdalla ole kannustanut moiseen mutta että jossain tilanteessa se on ymmärrettävää.
Eli ohjeistetaanko tyttöä jatkossa että "vedä lättyyn vaan ja niin lujaa kuin ikinä jaksat"? Loppuisiko kiusaaminen siihen? Mitä tuosta seuraisi tytölle? Mitä se tekisi hänen minäkuvalleen?
Minä yritän nähdä laajemman kuvan asiasta vaikken aina niin positiivisesti ajattelekaan kyseisestä pojasta. Jotainhan hän tuolla purkaa.. pahaa oloa? kaltoinkohtelua? rajattomuutta? rakkaudettomuutta? välinpitämättömyyttä? Syitä voi olla yksi tai monia ja ei välttämättä noista mikään mutta jostakinhan se paha olo kumpuaa.
Olen sanonut tytölle että välttelee ja pysyy kaukana ja selittänyt että pojalla on varmasti tosi paha olla ja hän ei osaa sitä muilla keinoin purkaa.

Minulta kysyttiin olenko miettinyt mikä piirre lapsessani ärsyttää kiusaajaa. Voihan sanonko mikä! Kyllä minuakin ärsyttää naapureissa ja kanssaeläjissä tietyt asiat (koiran paskattaminen porraspieleen, likaisten kenkien pyyhkiminen rapun seinään, märkien pyykkien nostelu läjään pesutuvalla jne) mutten siltikään voi mennä vetämään pataan jokaista ärsyttävää tapausta sillä minussakin on piirteitä ja tapoja jotka ärsyttävät muita.
Luultavasti tyttäreni oli ekalta lähtien helppo uhri... hän on hyvin rauhallinen, huolellinen ja tunnollinen, noudattaa koulun sääntöjä aina täsmällisesti jne. Ensimmäisinä viikkoina hän jännitti koulua, opettajaa, ruokailua, pelkäsi rehtoria (kun oli kuullut enolta varoituksen että elä sitten joudu reksin boksiin) jne. Jännittävissä tilanteissa häntä alkoi oksettaa, vatsa oli kipeä ja itketti. Helppohan se on sellaisen kimppuun hyökätä.
Enemmän pitäisi olla keinoja puuttua käytöshäiriöihin koulu- ja tarhamaailmassa mutta valitettavasti keinoja ei ole. Ja kaikenlisäksi erityisluokista ollaan ilmeisesti luopumassa!

Ensi syksynä tyttäreni aloittaa erikoisluokalla joten pääsee pian eroon kiusaajasta. Toivon että siellä meno on rauhallisempaa sillä oppilaat ovat valikoituneet koulumenestyksen ja pääsykokeiden perusteella. Jos olisin "jenkkimamma" niin lapseni opiskelisivat kotikoulussa.
Nuorempi tyttö aloittaa koulutaipaleensa eskarissa ensi syksynä. Jo tässä vaiheessa voin sanoa että hän ei tule jäämään jalkoihin; siinon tyttö joka pitää puolensa varmasti fyysisesti ja verbaalisesti. Jo viime kesänä hän osoitti mahtinsa; lähitienoon lapsia oli pihallamme leikkimässä, olin vienyt kaikille pullaa ja mehua. Jossain vaiheessa yksi lapsista oli alkanut ensin tuuppimaan omia siskojaan ja sitten meidän siskoksia. Käytyään isompaan käsiksi, pienempi oli mennyt väliin ja todennut hyvin vihaisena " Mene nyt p@rkele omalle tontille leikkimään äläkä tule remuamaan muiden pihoille" =) Me siis asumme ihan kerrostalossa, mutta oma tontti-sanontaa käytämme usein omasta paikasta ruokapöydässä/sohvalla/autossa jne. Eli kun lapset alkavat sulloa autossa jalkojaan toisen jalkoihin ja asiasta tulee riitaa niin totean "pidä nyt jalkasi omalla tontilla ja anna toisen olla omallaan".
Varsinaisesti kiroilukin on asia jota en hyväksy lasten suusta mutta tytön selitys oli että se tuli ihan vahingossa kun hän oli niin vihainen. Selitys hyväksyttiin sellaisenaan.

Muuten viiikko on kulunut ulkoillen, vaunulenkkejä tehden, 3v. sokereita seuraillen ja kotia laittaen. Viime keväänä on pystynyt ikkunoita itse pesemään (äiti ne taisi pestä) ja nyt tartuin työhön suurella tarmolla. Samalla tuli hävitettyä kamala määrä paperiroskaa ym ja vaihdettua huoneita päittäin tyttöjen kanssa. =) Koko koti on siis uudistettu kun jo aiemmin laitettiin pienten huone ja sitä ennen olkkari-ruokailutila, keittiössä ei pysty mitään vaihtamaankaan kun on vain kiinteitä kalusteita. Hyvä mieli!

Leppis