Rakennusprojektia

Viime viikkoina on perheen iltapuhteena ollut rakentelu. Tai lähinnä isin juttuhan se on ollut ja hän onkin innokkaasti puuhannut vapaailtoina ja viikonloppuina. Tiiviin ja työntäyteisen kesän jälkeen on ollut aika hieman hellittää ja viettää enemmän aikaa kotona.

Blogimaailmaa selatessa tulee törmättyä yhteen jos toiseen kivaan ja ihanaan juttuun ja sitten mies pannaan toteuttamaan monenlaisia projekteja =D Tosin nythän se idea rakentamiseen tuli mieheltä itseltään... mehän vain pojan kanssa näytimme kuvia ja totesimme että tuollainen olisi niin mahdottoman mukava ;)

Eli Kaunis pieni elämä blogissa törmäsin upeaan Linnasänkyyn ja samantyyppinen me sitten haluttiin E:lle ja O:lle! Onska nukkuu vielä pinnasängyssä, mutta kyllä leikkiminen maistuu linnassa jos hänellekin. Vielä sänky on sen verran kesken että kivitapetti puuttuu kun se piti tilata. Mutta laitan jo kuvat kun tiedän että moni läheinen odottaa.
Ei ole täsmällinen kopio eikä täsmälleen samanlaista haluttukaan, mutta idea oli niin loistava että ehdottomasti halusimme kokeilla rakentaa oma versiomme.

Eli mittoja tms. ei meillä ollut eikä sen kummemmin ohjeitakaan. Mies teki piirroksen, mittasi, kyseli toiveita ja mielipidettä ja laski tarvittavat materiaalit jotka sitten ajoimme Bauhausista hakemaan.

Tästä lähdettiin. Siinä on pohjan malli ja muutama pystypuu. Näyttää tuossa kovinkin pieneltä, mutta ihan pieni se ei kuitenkaan ole.

 Tässä jo hieman edistystä tapahtunut eli ylätasanne on jo valmis. Pienet aukot vielä jäljellä kun autoon ei sopinut täysleveä paksu vaneri ja leikkaaminen maksoi 3€ per viilto! =O Päätimme siis ottaa vain täsmäkokoisen pohjalevyn ja noihin aukkoihin sitten sahasimme ihan kotikellarissa sopivat kappaleet. Mammakin pääsi käyttämään porakonetta. Ruuvasin nuo levyt paikoilleen samalla kun mies teki porrasaihioita.

 Portaita mies ei ollut koskaan tehnyt kun ei ole rakennusalan ihminen mutta hoksottimet on kuitenkin ihan hyvät. Pahvilaatikko kehiin ja portaiden mallia muokkaamaan. Siinä poika jo testaa miltä tuntuu jalan alla :)

 Tässäpä sitten jo viittävaille valmiina! Tosiaan se tapettii uupuu ja jotain pientä fiksausta vielä on suunnitteilla. Alakerrassa on kattovalokin liiketunnistimella varustettuna eli samantien kun linnaan kömpii sisälle niin valot syttyvät. Ikkunaluukut ja ovet puuttuvat vielä, niihinkin on muutama yllättävä yksityiskohta suunnitteilla.

 Portaat päällystettiin käytävämatolla liukastumisen estämiseksi. Kaiteitiin tulee vielä suojalevyt ettei kukaan pääse tippumaan ja ilmeisesti pieni porttikin on suunnitteilla jottei pienimmäinen satuta itseään kiipeillessään portaissa. Portaat ja linna on testattu kestäviksi, 75-kiloinen isä pystyy ihan hyvin kävelemään portaissa ja istumaan linnan ylätasanteella!
Onnellinen Linnanherra on nukkunut jo useamman yön linnassaan ja päivisin linna toimii mitä erilaisimpien leikkien näyttämönä. Pienimmäinen testaa tohkeissaan lampun toimivuutta tulemalla ulos ja kömpimällä takaisin sisälle :)

Tämä oli ihan hittijuttu meidän perheessä! Saimme yhdessä miettiä ja toteuttaa projektia, jokainen on jollain tavalla osallistunut tekemiseen. Jopa 1v. naputteli vasaralla linnaan reunoja! Linnan koosta sen verran että ylätasanteelle menee täysmittainen ja täysleveä patja eli nukkumaan siellä sopii pitkän aikaa. Ensin E ja kunhan hän ei enää linnasta innostu niin sitten sen saa käyttöönsä pikku-Oo! Ja alakertaan on luvattu laittaa tytöille retkipetiä joskus. Omaankin huoneeseen heille kuulemma kelpaisi tuollainen!

Seuraava suunnitelma on jo valmiina, katsellaan missä vaiheessa on aikaa sen toteuttamiseen. Hintaa sängylle on tässä vaiheessa tullut n. 120€ ja vielä odotamme sen tapetin niin pääsemme noin 150 euron summaan. Ei paha, ei paha! Erikoisemmat kerrossängyt maksavat satoja euroja, perus-jatkettavakin sen 150€. Tuota voisi käyttää jopa kerrossänkynä kun laittaisi Oolle patjan alakertaan. Toistaiseksi toimittaa kuitenkin vielä majan virkaa.

Itse olen käyttänyt vapaa-aikaa ompeluksiin. Pienille ihan perusvaatteita ja sitten välissä vähän jotain erikoisempaa applikointien avulla. Myös joululahjatehdas on jo pyörähtänyt käyntiin. Kaikki viime vuonna antamani perheen ulkopuolelle menevät lahjat olivat omatekoisia, niin tänäkin vuonna toivottavasti. Toki myös oma perhe saa itse tehtyjä lahjoja, mutta ainahan lapsille tulee ostoisia lahjojakin annettua lelujen ja kirjojen muodossa.

Iloista syksyä kaikille!

Leppis

Liikennepuistossa ja torilla

Tiistaina kävimme liikennepuistossa ja Oulun torilla. Häpeäkseni minun on pakko tunnustaa että emme ole aiemmin käyneet liikennepuistossa, tosin nyt siellä käytyämme tuli huomattua että nyt oli juuri pojan kannalta sopiva aika. Kovin paljon aiemmin hän ei olisi yltänytkään polkimille ja sitten olisi vain harmittanut kun toiset ajaa eikä itse voi ajella.

Mutta hurjan kivaa oli nyt kun käytiin ja varmasti käydään jatkossakin!

 Pienimmän polkuauton sai säädettyä E:lle sopivaksi. Alkuun meno oli hataraa ja huteraa ja katse haahuili ties mihin mielenkiintoiseen ja auto seilasi kaistalta toiselle. Yllättävän nopsaan kuitenkin huomasi jutun juonen ja alkoi pysymään omalla kaistallaan.

 Vauhti toki oli hitaampi kuin siskoilla tai muilla kuljettajilla, mutta ei se vauhti vaan se HAUSKUUS! Se oli tärkeintä! Välissä poika vaihtoi kulkupelin poljettavaan mopoon jossa oli takana istuin ja rekisterikilpi jossa luki Taxi.

 Tankkaaminen tottakai oli tärkeä juttu ja siellä poikettiin useampi kerta. Suurta hauskuutta herätti pikku tyttö joka tankkasi samalla myös itsensä laittamalla tankkauspistoolin suuhunsa ja maiskuttelemalla kovaan ääneen :)

 Siskon kihlatun puserolta bongasimme pienenpienen leppäkertun. Ei ollut 22 pistepirkko vaan ihan vain 2 pistepirkko! Siinä se viihtyi paidanhelmalla tyytyväisenä kunnes siskoni nosti sen nätisti heinikkoon.

 Lentokone kaarteli moneen kertaa kaupungin yllä, kovin kummoista kuvaa ei minun kameralla saanut. Pitäisi olla pitempi putki ja usein harmittakin että ei tullut ostettu pakettia jossa se olisi valmiiksi mukana. Joskus toivoisi että olisi sellainen jolla saa hieman kauempaakin kuvattua.

 Liikennepuistosta siirryimme pienen kiukuttelun ja muutaman "vielä yksi kierros"-ajelun jälkeen Torille syömään. Lahjoinpa poikaa vielä lupaamalla jäätelöt jälkiruuaksi. Saimme tuurilla auton parkkiin rantaan ja jalkauduimme siitä ihailemaan veneitä. Yksinäinen sorsa uiskenteli tyytyväisenä veneiden vierellä. Lapset olivat harmissaan kun sillä ei ollut kaveria eikä meillä ollut antaa sille mitään syötävää.

 Torilla otimme lapsille annokset perunaa ja lihapullia sekä kanaa ja miehen kanssa söimme puoleksi annoksen. Viime kesänä emne käyneet yhtään kertaa torilla syömässä ja poika ei muistanutkaan kesän 2010 torireissuja. Nyt siis poika ihmetteli ja ihasteli ja popsi hyvällä halulla ruokansa. Pikku-Oo maisteli myös perunaa ja lihapullia.

 Tytöillä oli papan antamaa rahaa ja toki korukauppiaan luokse löysivät tiensä. Molemmat ostivat sydän kaulakorut ja poika sai kaulakorun jossa oli noppa. Jäätelökioskille ehtiessämme olin pökertyä... mutta kun tuli luvattua niin lupaus oli pidettävä. 5 jäätelö maksoi 20€! No, kerran se kirpaisi (tai ehkä useammankin kun tarkemmin ajattelen!). Mies tokaisi "mieletöntä, 120mk jäätelöstä!" johon parikymppiset seuralaisemme totesivat että markka on markka ja nyt on euro. Mutta me kun ollaan sen verran vanhempia niin muistetaan hyvinkin mitä jäätelöt maksoivat markka-aikana kioskissa.

 Oululaiva Alexandra seisoi tukevasti laiturissa. Jokisristeilyjä järjestetään kesäaikaan ainakin viikonloppuisin. Pari kertaa olemma yrittäneet kyytiin mutta aina sattunut olemaan tupaten täynnä porukkaa. Jospa tuonne tänä kesänä vielä pääsisi, olisi sekin hieno kokemus!

 Erilaisia veneitä/jahteja oli rannassa vaikka miten paljon. Toinen toistaan hienompia ja suurempia. Poika erityisesti oli innoissaan ja olisi kovin mielellään mennyt katsomaan lähempääkin. Harmi kun veneissä ei sattunut olemaan porukkaa, olisin varmasti kysynyt saisiko poika käydä ihan kyydissä katsomassa. Myös purjeveneitä ja pienempiä moottoriveneitä oli aika paljon.

Viikonloppuna olisi Purjehdus Regatta jonne tekisi mieleni lähteä katsomaan. Mies tosin on töissä lauantaina 12-23 joten on lähdettävä lasten kanssa yksin tai pyydettävä joku kaveriksi. Yksin en mielelläni veden ääreen ja ihmisvilinään lähde kun pojalla on sen verran vikkelät jalat että hipsii äkkiä jonkin mielenkiintoisen perässä johonkin hukkaan ja unohtuu sovitut säännöt. Kertaakaan ei ole vielä livistänyt tai joutunut hukkaan, mutta itse olen kauhuissani jo ajatuksesta! Valjaat minä ostin hänelle, mutta eihän hän suostu niissä olemaan vaan aloittaa samantien huudon ettei ole mikään koira. Ja oikeassahan hän on, aiemmin olen itsekin ajatellut samoin lasten valjaista, mutta nyt hieman eri mieltä. Olen nähnyt mainostettavan sellaisia pieniä eläinhahmo-reppuja jota lapsi pitää selässä ja jossa on hihna menojen hillitsemistä varten. Tiedä sitten pitäisikö poika sellaistakaan...

Parin viileän illan seurauksena kaivelin neulepuikot esille ja hain lankaa sukkia varten. Koululaisella on jalat kasvaneet kovasti viime talvesta ja hän kärsii ilmojen kylmettyä kovista yöllisistä jalkakivuista joten nukkuu pitkävartiset villasukat jalassa. Ja oikein hyvään saumaan neulomisen aloitinkin eilen illalla sillä tyttö itki yöllä jalkakipujaan.
Jo aiemmin illalla tuli itkin syliini ja kysyi "minne me sitten joudutaan kun sua ja isiä ei enää ole?". Juttelimme pitkään sylikkäin ja totesin että täytyy vain kovasti toivoa että saamme olla yhdessä vielä oikein, oikein pitkään niin että lapsetkin ovat jo aikuisia. Mutta millään ei ajatus jättänyt rauhaan vaan oli saatava vastaus että mitä sitten jos meitä ei olekaan kun he ovat vielä lapsia. Lupasin että mummi ja pappa sekä tädit, enot ja kummit yhdessä pitävät huolta heistä. Aikansa itkettyään olo helpotti.

Leppoisia kesäpäiviä ja vakaviakin pohdintoja siis meidän viikkomme on mahtunut. Tuleva viikonloppu ja viikko tuovat kenties taas jotain mukavaa tullessaan! Pari pientä reissua olen jo suunnitellut, mutta niistä lisää tuonnempana! :)

Mukavaa viikonloppua!

Leppis

Kesälomareissuja

Sateisten viikkojen jälkeen on ollut pari-kolme aurinkoisempaa päivää ja miehen viimenen lomapätkä sattui siis sopivaan saumaan. Me tykätään tehdä päiväreissuja kun yöpymiset ei syystä jos toisesta oikein tahdo onnistua/olla meidän juttu, joten tässäpä hieman kesäkuulumisia =)

Ensimmäisenä suuntasimme Hailuotoon.  Lähimmä aamulla kotua liikkeelle kymmenen huitteilla, poikkesimma kaupassa ja tankilla ja ajelimma Oulunsalon Riutunkariin odottamaan lauttaa. Hailuotoon pääsee kesäisin vain lautalla, talvisin myös jäätietä pitkin. Suunnitteilla on sillan rakentaminen mikä kyllä mielstäni hieman tulee pilaamaan Hailuodon lintukotomaisuutta :( Hailuoto on kaunis maalaisidylli ja ensikertalaisina ihastuimme paikkaan aivan täysin! Mies on käynyt viimeksi Luovosa n. 28v. sitten eli ei paljon muistikuvia hänelläkään.

 Tällainen hieno vene törötti tien vieressä kun pysähdyimme odottamaan lauttaa. Olimme hieman viimetingassa, mutta hyvin mahduimme jonoon ja ihmiset tepastelivat katselemassa ja kiertelemässä, valokuvaamassa ja näyttipä moni hakevan läheisestä pienestä kahvilasta tuoreita munkkeja. Me ensikertalaiset pysyttelimme visusti autossa ja jännäsimme lautalle menoa. Herra E, 3v. oli hieman peloissaan; "Onko siellä HAIN LUOLASSA pimeää?" Meni tovi ennenkuin hän pääsi eroon ajatuksesta että emme ole menossa suinkaan hain luolaan vaan hailuotoon joka on ihan valoisa saari =)

 Tämä opaskyltti oli kahvilan pihassa, pysähdyimme kahvilaan sitten paluumatkalla pienelle wc- ja juomatauolle. Alla oleva kahvila-kioski siis Oulunsalon puolella olevassa lauttarannassa. Nuori kesätyöläinen jakoi meille lautan aikataulut ja luodon esitteen. Juuri hetki aiemmin olin ehtinyt sanoa miehelle että pitää jostain kysellä aikatauluja ja pian jo oikein autoon saakka ne tuotiinkin paperilapulla. Ei tarvinut luottaa huonoon muistiinsa!

 Auton ikkunasta nappasin kuvan odottavista lautoista. Lauttoja kulkee pääasiassa 1 kerrallaan, mutta ruuhkaisimpina aikoina on lisälautta käytössä. En ole varma tuliko tuo toinen lautta heti perässä sillä autolla ei voinut luodolle päästyämme kurvata mihinkään katselemaan vaan tie lähti suoraan eteenpäin ja sitä oli vain ajettava eteenpäin. Tie oli hyvin kapea ja ainoat poikkeamat olivat lähinnä talojen pihateitä.

 Siispä ajelimme kohti Hailuodon keskustaa ja ajoimme siitä ohi =) Keskustassa taisi olla lähinnä kauppa+posti, kirkko, ja jotain ruokapaikkoja sekä huoltoasema. Me olimme vähän öö aapisen laidalla ja ajelimme sitten niin pitkälle kuin autolla pääsi eli Marjaniemen majakalle saakka. Ja arvatkaas; minä en ottanut yhtään kuvaa koko majakasta! Sen tutkiminen jäi kokonaan seuraavaan kertaan sillä pojan mieli veti katselemaan näitä komeita laivoja ja veneitä!

 Nämä lienevät kalastusaluksia sillä satamassa tuoksui tuore kala ja paikallista kalaa sai ostaa mm. savustettuna.

Pienempi veneitä oli melkoisen paljon ja kävimme niitä katsomassa hieman lähempääkin laiturilla.

 Makkaranpaistopaikalta otin kuvan uimarannasta joka sijaitsee Marjaniemessä aivan Luotsihotellin takana. Ihana, rauhallinen poukama uida ja syödä eväitä ja nauttia vilvoittavasta merituulesta.

 Pellavapäinen Kalkkilaivan kapteenikin uskalsi olla uikkarit jalassa! Poika vierastaa kovasti uusia asioita ja paljaan ihon näkyminen on hänelle suuri asia. Mm. sortseja ei ole voinut käyttää koko kesänä koska "täältä näkyy tätä ihoa" tuumaa poika ja näyttää sääriään. Käytin varmasti puoli tuntia maanitteluun jotta vähentäisi vaatteita ja niinpä hän sitten iloisena nautti räpistelystä rantavedessä! Veteen asti ei mennyt kuin nilkkoja myöten, mutta edistystä sekin! Tosin kotimatka sujui visusti pitkälahkeisissa housuissa ja huppari päällä, huppu päässä. Tytöt nauttivat uimisesta ja välissä nappailtiin välipalaa viltillä istuen ja rakenneltiin hiekkalinnoja. Isä (yövuorosta aamulla tultuaan ja unet väliin jätettyään) nukkui pitkän tovin rannalla viltin päällä rattaiden ja pyyhkeistä tekemäni varjon alla.

 Millään emme olisi malttaneet lähteä kotiin, mutta päätimme että tänä kesänä tulemma vielä uudestaan ja jokaiselle jäi haave... "oispa meillä koti täällä". <3
Ihana vanha tuulimylly nökötti pellon laidalla ja sain kuin sainkin kuvan otettua vaikka olikin sellainen "sinnepäin"-kuva kun ajoimme jo ohi ja perässä tuli autoja jotka kiiruhtivat myös lauttaan.

 Ja VAAHTOKARKIT! Pelloilla paketteina nököttävät heinäpaalit olivat lasten mielestä jättimäisiä vaahtokarkkeja!

Hailuodon puolella, Huikussa, oli myös vanjoja paatteja rannoilla ja niitä katselimme lauttaa odottaessamme. Olimme jonon 15. auto. Yksi ohituskaistalainen oli tällä kertaa omassa jonossaan odottamassa pääsyään lauttaan. Ohituskaista on luodon asukkaille ja luodossa työssä käyville tarkoitettu kaista ja he ovat etuajo-oikeutettuja lautalle.

 Lautta odotti meitä rannassa ja olimme paikalla todella hyvään aikaan sillä odotusaika oli vain muutaman minuutin mittainen.

 Lauttaan ajaessamme kävi tuuri ja meidät ohjattiin toiselle keskimmäisistä kaistoista ja pääsimme jonossa toiseksi.

 Kaupungin ääriviioja; Torinrantaa ja Oritkaria sain hieman kuvattua.

 Toinen lautta, Merisilta tuli meitä vastaan ja olimme tyttöjen kanssa katsomassa lautan kannella. Pieninkin kävi mutkan, mutta poikaporukkamme ei tykännyt ollenkaan vaan istuivat tyytyväisenä autossa. Me tytöt napotimme suurimman osan matkasta lautan kannella katsellen merta.

 Suuret aallot nousivat kahden lautan ohittaessa toisensa ja saimme hieman vesipärskeitä päällemme mikä oli vain hauskaa ja mukavan vilvoittavaa.

 Riutunkarin puolella ehdin kuvata tämän hienon menneen kesän kioskin =) Ehkäpä peruskorjaus olisi tarpeen! Tytöt suunnittelivat että muutamme Hailuotoon ja he kunnostaa tuon kioskin itselleen ja alkavat myymään siinä kesäisin jäätelöä ja limpparia ja talvisin kahvia+kaakaota sekä pullaa ja munkkeja =) Ei mikään paha idea sekään, joskus lauttaa odottaessa saattaa ryhtyä hiukomaan tai kylmällä säällä tekemään mieli kuumaa juotavaa!

Voin lämpimästi suositella kaikille vierailua Hailuodossa! Vietimme siellä yhden kesäpäivän ja vielä jäi paljon nähtävää ja suuri kaipaus sinne lintukotoon...

Ihanaa kesää! Seuraavaksi koitan saada aikaan toisen lomapäivän kuulumiset kuvineen!

Leppis

Kotikoulua

Meillä kesäloma on mennyt mukavasti; on lekoteltu, leivottu, puistoiltu, retkeilty ja nautittu isin seurasta. Mies on osan lomastaan jo lomaillut mutta arvokkaita iltoja on ne jolloin isi on kotona eikä satu olemaan nukkumis ilta.
Viimeinen 1½ viikkoa on ollut melkoista hullunmyllyä ja olemmekin kyläilleet ahkerammin jotta isi saa nukkua. Lapsista lähtee aina sen verran enemmän ääntä että välissä ei tule nukkumisesta mitään ja silloinhan se ääni vasta nouseekin kun pitäisi olla hiljaa...

Ensi viikon jälkeen alkaa miehen toinen lomapätkä eli on arkipäivisin kotona, mutta aika paljon tekee kakkostyötään silloinkin koska on lomatuurauksia. No, mutta onpahan päivät kotona ja yötkin kotona nukkumassa. Tosin sitten lomapäiville sattui elokuvan kuvaukset... mies kun meni kurillaan ja päähänpistosta elokuvan koekuvauksiin ja yli 200 hakijan joukosta oli 11 valitun listalla =D Tuota ollaan naurettu monena iltana... että ihmisellä on pokkaa lähtä kokeilemaan vaikkei ole koskaan edes koulunäytelmissä esiintynyt! Yksi kokemus taas elämänkirjoon lisää!

No, me "kotilaiset" olemme perustaneet kotikoulun! 8v:lla oli hyvin vaikea asennoitua lomaan ja srk:n kesäleirillä oltuaan totesi ettei mene sinne enää kun on niin tylsää ja tyhmää kun ei siellä edes opeteta mitään eikä ole edes matikkaa ja se talo haiseekin kauheen pahalle.
On muutenkin ollut sitä mieltä että kävisi kotona koulua, mutta siihen nyt minulla ei ole kykyjä eikä resursseja eikä sen puoleen suuria halujakaan kaikistellen, mutta nyt sovimme että hankimme matikan kirjan ja käsialavihkon kolmasluokkalaiselle, eskarikirjan eskarilaiselle ja 3v:lle tein monisteista oman "kirjan".

Nyt on kohta viikko kouluiltu ja käsiala senkuin kaunistuu ja laskutoimituksia kuuluu tyttö välissä unissaankin höpöttelevän ja lopuksi tulee tomeralla äänellä "Minä olen valmis" =) Jos annan tehtäväks yhden aukeaman niin tyttö kysyy että niinkö vähän vain! Monet pitää hölmönä hommana mutta miksipä suotta estelisin kun oppisenhalu on kova?

Eskarilaisen kanssa harjoittelemme äänteitä ja sanojen muodostusta, opettelemme kirjaimia ja numeroita. Yritän äänteiden avulla opettaa tunnistamaan sanoja mutta yleensä menee nauruksi. Jotkin sanat on helppo huomata kun tavaa äänteen kerrallaan, mutta yleensä tyttö arvailee ja tänään mm. sana kirja arvattiin ripuliksi, Martta pizzaksi jne.

3v:n kanssa käymme läpi värejä, harjoittelemme kynän käyttöä, ympyrän ja rastin piirtämistä, laskemista yhdestä viiteen. Poika on tohkeissaan kun hänkin on "koululainen" ja tytöistäkin on erityisen mukavaa kun saa leiman tai tarran.

Liikunnalla/ulkoilulla saa ansaittua peliaikaa. Tunti ulkona vastaa 30min. peliaikaa, mutta KORKEINTAAN tunnin voi ansaita päivää kohden ja viikonloppuisin ei edelleenkään saa pelata. Koululainen käyttää koneaikansa hyödyksi ja tutkii google earthin kautta eri kaupunkeja kivan kirjan opastamana. Tilasin sen adlibrikselta hintaan 4,90! Olikin tosi hyvä ostos!

Tehdään erilaisia pikku projekteja ulkona ja sisällä; taidetta, käsityötä, legolinnoja/taloja, luetaan kirjoja, leivotaan, leikitään kotia, kauppaa, rallikisoja jne. jne. Lasten mielestä on kivempi kun kutsutaan kotikouluksi ja ovat asiasta hyvin tohkeissaan! Oikeasti ainoa muutos normaaliin on nuo kirjat jotka hankin, muuten kaikki ovat normaaleja arjen puuhia, mutta täytyy myöntää että itsekin olen enemmän innostunut eri jutuista kun sen ottaa oppimisen/opettamisen eikä velvollisuuden tai pakon kannalta!

Kuopuksemme täytti viime viikolla vuoden ja lauantaina juhlimme hänen synttäreitään. Äkkiä on vuosi kulunut; arvokkaita hetkiä on sydän tulvillaan.  Olen leiponut useampana sadepäivänä synttäriherkkuja; kinkku-juustosarvia, piirakkaa, kehräpullia ja huomenna homman nimi on minimuffinit =)

13v. hääpäivääkin vietimme ihan kotosalla. Miehen työputki oi sen verran raju siihen alle että voimia ei ollut lähteä mihinkään. Mutta eipä me olla ennenkään krumeluureja tarvittu; meille arvokasta oli se että saimme viettää iltaa kahdestaan lasten nukahdettua ja vaihtaa viikon kuulumiset ihan rauhassa ja keskeytyksettä. Välissä kun menee päiviä että mies käy vaihtamassaa vaatteet ja nappaamassa eväskassin tai kotona nukkumassa niin kuulumiset vaihdetaan silloin viesteillä. Syksyllä rauhoitetaan tilannetta sillä lapset ovat olleet tuohtuneita siitä että isi on liian vähän kotona. Syksyyn tosin mahtuu opiskeluviikonloppuja miehelle useampia, mutta arki-iltoja rauhoitetaan perheen kesken vietettäväksi.

Tytöillä koittaa viikonloppuna ehkä kesälomareissu mummolaan ja minä puuhaan pienten kanssa sitten pienen porukan hommia ja onkin ihan kiva ajatella että tytöt saavat nauttia rakkaiden serkkujen, isovanhempien ja tätien sekä enon seurasta ja minä taas saan arvokasta aikaa pienten kanssa pienellä porukalla ja voidaan tehdä enemmän pienten poikien juttuja.


Mukavaa viikkoa ja Happy 4th July!

Leppis

Rannalla

Pitkästä aikaa kuulumisia.

Meidän perheen kesä on just nyt varmaan parhaimmillaan! Ei ole vielä liian kuumaa =) Toki nautimme sitten kesän kuumina aamuina uimarannalla lekottelusta, mutta olemme enemmän sellaisia +15-tyyppejä. Kuumalla tulee aina pää kipeäksi juomisesta huolimattta, iho kutiaa ja punoittaa aurinkorasvoista huolimatta jne. joten aurinkoisina kesäaamuina pakkaamme aamupalan mukaan ja menemme rantaan jo 8-9 välillä. Syömme aamupalan, lapset uivat ja leikkivät hiekkaleluilla. Yhdentoista aikaan alkaa tulla ryysis ja me hipsimme tyytyväisinä kotiin lounaalle ja siestaa viettämään. Pahimman paahteen aikana pysyttelemme sisällä viileässä ja jos ulkona niin ehdottomasti varjossa. Tämän olemme kokeneet parhaimmaksi meille. Iltaisin sitten uudestaan uimaan samalle lähirannalle.

Eilen vietimme kesän ensimmäisen rantaillan "isolla hiekkalaatikolla". +13 astetta, hieman vilpakka pohjoistuuli joten ihan uikkari saati uintikeli ei ollut. Hieman nuhainen ja yskäinen kuopus napotti tyytyväisenä villasukat jalassa ja hupparitakki visusti päällä ja silti kädet olivat aika vilpoisat.

Tuossapa hieman tyylinäytettä varustuksesta! =) Olimme ainoat rantailijat... kävelijöitä oli rantatiellä jonkin verran, mutta varsinaisella ranalla ei ollut meidän lisäksemme muita. Tilaa oli siis ihan reilusti heitelle frisbeetä ja rakennellea isoja linnoja ja kaivella tunneleita. Vauva nautti olostaan täysillä! Kaivoi hiekkaa, mönki ja kömpi, haisteli ja maisteli.
Meillä oli viltit mukana ja istuimme vilteille syömään eväitä; juustovoileipiä, kaakaota ja rahkaa. Pieni joi maitotetrasta pillillä onnelisen näköisenä.

Lapset innostuivat tekemään hiekkaenkeleitä ja kuvassa koululaisen tekemä enkeli. Lapset nauroivat ja lauloivat, juoksivat ja iloitsivat. Tunnearvo illasta on varmasti mittaamaton meille jokaiselle ja ihania hetkiä piirtyi luultavasti jokaisen mieleen.

Siskosten iloiset jalat! Kahlasimme vedessä (kylmää! BRRR!) ja loiskuttelimme onnelisena. Miesväki tyytyi pitämään lenkkarit jalassa. 3v. halusi olla ilman kenkiä, mutta jalan osuessa kylmään ja märkään santaan ryhtyi kiljumaan "en mä olisi halunnut mutta kun sä pyysit" (olin kysynyt että haluatko!) =) Hiekka itsessäään oli todella lämmintä koska aurinko paistoi suoraan rannalle, mutta ihan veden äärellä hiekka oli ihanan märkää ja kylmää, pursui varpaiden välisä kävellessä. Oli rentouttavaa lissutella itselläkin kuravellissä!

Ranta on minulle ja miehelle tärkeä paikka... rentouttava miettimispaikka tarpeen tullen. Siellä voisi leppeässä kesätuulessa istua auringonlaskuun ja varmasti tulee kesän aikana istuttuakin.
Elämän isoin päätös on tehty tuolla ranalla kävellessä reilu vuosi sitten. Minulla oli silloin reilu 2kk aikaa synnytykseen, viimeisestä leikkauksesta oli aikaa kai kolme viikkoa. Ihana kummitätini tuli lapsia katsomaan illaksi, kävimme miehen kanssa syömässä ja ajoimme rannalle kävelemään. En jaksanut edes ihan majakalle asti kävellä, mutta auringonlaskiessa, käsi kädessä kävellessä hiljalleen molempien päässä raksutti. Kotiin ajellessa edessämme näkyi sateenkaari. Purskahdin itkuun ja kysyin mieheltä että ajetaanko sinne asti ja mies totesi että ajetaan vain. Minä jatkoin "Jospa sieltä se meidän Onni löytyy". Hetken päästä mies kehotti katsomaan mihin sateenkaaren pää näyttää kääntyvän ja kotiinhan se kääntyi. Samalla yksi suuuri päätös varmistui ja seuraavana aamuna oli edessä iso harppaus onnen etsimisessä. Sen tarkemmin en asiaa avaa, mutta tuon päätöksen jälkeen elämässä on ollut onnenhetkiä enemmän kuin vuosiin aiemmin! Ja niin hassua kuin se onkaan, järjestelyineen kaikkineen lopullinen muutos tapahtui täsmälleen sinä päivänä kun kuopuksemme syntyi (viikkoa ennen laskettua aikaa). Ja nyt meiltä löytyy Onni ihan elävänä itsenään sekä onni, onnellisuuus ja tyytyväisyys elämään itsessään. Ja selvennyksenä että lapsi ei ole meille onnenamuletti (kuten eräs ilkeämielinen ihminen minulle sanoi) vaan hänen syntymänsä oli suuri onni ja ihme, hänellä oli suuri onni matkassa selvitessään läpi raskauden suurien koettelemusten ja saadessaan syntyä terveenä ja hyvinvoivana ja hän tuo omana itsenään meille päivittäin onnen ja ilon tunteita. Siksi hänen nimensä on Onni <3 Emme odota hänen olemassaolonsa tuovan meille lottopottia, komeaa taloa ja hienoa autoa;  hänen olemassaolonsa on se ONNI!

Katson autiota hiekkarantaa... kiitollisena, onnellisena, iloisena. Rantahietikossa näkyy meidän jälkemme seuraaville kävijöille, merkkinä hauskoista ja onnellisista hetkistä!

Ihania kesäpäiviä ihan jokaiselle!

Leppis

Luonne-eroja

Sateista huomenta!

Koko yön on satanut vettä ja edelleen ropisee kunnolla akkunoihin. Tarkoitukseni oli hypätä bussiin ja viettää aikaani ihan ajan kanssa kaupungilla. Ostettavaa olisi vaikka miten paljon... itselleni vaatteita ja kengät, kotiin hieman sitä ja hieman tätä, kiertää kirpputorilla tekemässä löytöjä jne. Pääseehän sinne sateellakin mutta taidan hurauttaa omalla autolla.

Illalla juttelimme miehen kanssa tuntikausia lasten nukahdettua. Meillä on ollut nuoresta saakka tapana jutella, jutella ja jutella. Miehen ollessa paljon töissä laitamme tekstiviestiä; "miten voit? Miten menee? Ikävä sua. Rakastann sua!" jne. Sellaisia tärkeitä arjen juttujakin ilmoittelen kuin lasten hampaanlähdöt, hampaiden tulemiset, kokeiden tulokset jne. Toisinaan kun nähdään maanantaina aamuna ja pieniä vilauksia lukuunottamatta seuraavan kerran esim. ke-iltana.

Pohdimme illalla lasten luonne-eroja ja persoonia. Jokainen neljästä lapsestamme on oma persoonansa ja kuinka rakastankaan jokaista suunnattomasti.

Esikoinen 8v. on aina ollut hieman arka uusiin ihmisiin tutustumisessa vaikka hänen kanssa olen kulkenut 4kk:n iästä saakka kerhoissa.
Tyttö on ns. hajamielinen professori;; oppi tunnistamaan kirjaimet 2v8kk:n iässä, tuttuja sanoja osasi muodostaa magneettikirjaimilla pian tuon jälkeen, oppi aikaisin lukemaan ja kirjoittamaan, laskee päässä suuria lukuja jne. Tiedonjano on loputon; kyselee, katselee, kuuntelee, lukee, tutkii jne. Matematiikan kokeita täytyy tehdä hänelle viikonloppuisin ja iltaisin.
Itseluottamus on suunnaton; hän ryhtyy tekemään uusia juttuja ennakkoluulottomasti ja oppii asiat nopeasti. Kuitenkin hän tarvitsee kehua ja kiitosta osaamisestaan. Harmistui taannoin kun opettaja ei ollut kehunut häntä hienosti menneestä äikänkokeesta. "Mua kehutaan aina vaa matikassa ja mua harmittaa kun ei kehuta muissa jutuissa vaikka mä olen hyvä muissakin". No, Helmeen tuleen kuitenkin usein viestiä hienosti tehdystä YLT:n tehtävästä tai upeasti soitetusta nokkisläksystä, hienosta soittoasennosta, liikuntavarusteiden mukanaolosta tms.

Tyttö huolehtii itse omista tavaroistaan, liikuntavaatteet muistaa ottaa tunnollisesti mukaan (joskus on käynyt niinkin että koko muulta luokalta, yht. 14 oppilasta, puuttuu liikuntavaatteet!), läksyt tekee samantien koulusta tullessaan ja jos ei ole tulossa läksyä niin kysyy opelta voisiko saada jotain tehtäviä =)
Hieman vakavamielinen tyttö, joka ei luo kovin helposti ystävyyssuhteita. Kotioloissa ja läheisten seurassa nauravainen ja toisinaan kiukuttelevainenkin ihana pakkaus. Isäänsä tullut. Ihana tyttö jolla paljon viisaita ajatuksia. Tunneälyä löytyy enemmän kuin monelta muulta ikäiseltään.

5v. tyttö taas elää tunteella, joka solullaan. Naurua, itkua, hassuttelua, kiukkua; kaikkea sopivassa suhteessa. Pitää perheelle "nyhjää tyhjästä"-iltoja jolloin esittää toiveidemme mukaan näytelmiä tai keksii runoja/lauluja kahden annetun sanan perusteella.
Luo ystävyyssuhteita missä ikinä liikummekaan; kokoaa porukan yhteen ja ryhtyy ohjaamaan leikkejä ja touhuja. Jokapaikan puuhatyttö kun itse innostuu. Siivoushommissa pääasiassa äärimmäisen laiska; vessahätää, janoa ja väsyä ilmaantuu kummasti kun oma huone pitäisi laittaa kuntoon.
Mielenkiinnon kohteena vauvat joita paijaa ja hoitaa mielellään ja hänellä lempeä asenne pieniin. Pikkuveli on saanut tottua sylittelyyn, nosteluun, haleihin ja suukkoihin =)
Temperamenttia tytöltä löytyy sopivassa suhteessa; kun suutahtaa niin sen kuulee naapurin kuuro pappakin! Leppyykin kyllä sitten nopeasti. Huumorintaju on valtavan hyvä, tosin itsestään vitsailua ei siedä yhtään vaan siitä pahoittaa mielensä herkästi vaikka vitsailu olisi hyväntahtoista. Väärin tehtyään  hän pahoittaa mielensä toruista, mutta toteaa "minä en muistanut" ja aivan aidosti uskon että hän ei aina muistakaan sovittuja sääntöjä kun uteliaisuus voittaa.
Tyttö on hyväntahtoinen, muttei annan kenenkään hyppiä silmilleen. Pihalla joskus vierailevia naapuritalojen poikia on ojentanut sanallisesti hyvinkin topakasti. Valloittava persoona, jolla todella ilmeikkäät kasvot ja hersyvä nauru. Äidin tyttö.

Väliin pistän kuvaa ompeluksistani niin ei tule niin yksitotinen pelkkää tekstiä sisältävä postaus =)

Ampparipaita, koko 74.

Ja Ankka-paita koko myöskin 74.


Kaksi nuorinta lasta on poikia ja he ovat kuin yö ja päivä keskenään.

3v. on tulta ja tappuraa. Tulipiippu. Kiivasluontoinen; kiihtyy nollasta sataan alle sekunnin jos ei jokin onnistu tai ei saa jotain periksi. Kuuluu ikään, mutta kuuluu myös luonteeseen. Äärimmäisen liikunnallinen poika, ketterä jaloistaan, vahva käsistäään.
Kiinnostunut nikkaroinnista ja näpertelystä, leikkii mielellään ulkona ja ajelee pyörällä. Sairautensa takia väsähtää helposti joka johtaa kiukkuiseen mieleen lähes päivittäin. On sairastellut läpi elämänsä, 3-viikkoisesta alkaen.
Arka tutustumaan uusiin ihmisiin, joskin rohkaistunut viimeisen vuoden aikana kovasti. Mutta ehdoton ja tarkka reviiri hänellä on jonka yli vieras ihminen ei saa tulla ennenkuin pääsee tutuksi.
Upea, temperamenttinen persoona, velmuilija. Musikaalinen ja kova tanssimaan. Äidin poika.

Kuopus, 10kk on syntymästään asti ollut nauravainen, iloinen, tyytyväinen, rauhallinen. Itkee jos on kipeänä tai isoveli tuuppii. Vauvana saattoi itkeä yliväsymystään tunninkin, mutta harvassa oli ne kerrat. Nykyisin, ei itke läheskään päivittäin. Aamulla herää tyytyväisenä rupatellen ja ryhtyy leikkimään. Kun on ruokaa, kuivaa yllä ja riittävästi syliä, halia ja seuraa niin tämäm kaverin kanssa on äärimmäisen helppoa (kop, kop). Onnellisten tähtien poika <3 Tutkii ympäristöään suurella mielenkiinnolla, rakastaa paijauksia ja isompien touhuihin mukaanpääsyä. Äidin kainaloinen, mutta myös erittäin paljon isin poika. Oisko se niinkuin Päätalon Kalle; "isin ja äitin yhteinen" =D Suurella mielenkiinnolla odotan millainen persoona hänestä kuoriutuu; säilyykö rauhallisuus ja aurinkoinen asenne läpi elämän? Toivotaan niin!

Niin on perheeseen sattunut neljä omanlaistaan persoonaa. Kaikki rakkkaita ja kaikista olemme äärimmäisen kiitollisia <3

Viimeisenä kuvana vielä kuopuksen t-paita osastoa:

Papukaija-teeppari koko 74. Kaikki kuvat ovat applikoituja.

Äitienpäivälahja on äidilleni kustomoitu, siitä laitan kuvaa kunhan saan paketin toimitettua henk.koht. ensi viikolla. Olen itse aivan liekeissä kyseisestä lahjasta sillä siitä tuli aivan ihana :)

Mukavaa viikonloppua ja hyvää mieltä kaikille!

Leppis

Lasten toiveita

Lasten kanssa puhuimme kesälomatoiveista. Meillä on nyt isi lomalla, mutta koululainen koulussa. Mies on ansainnut rankan talven jälkeen lomailua ja etenkin lapset isän seuraa ja huomiota enemmän kuin mihin on ollut aikaa. Eli nyt suurin osa lomasta vietetään kotosalla, kivoja pikku retkiä tehden ja kotoisia puuhia puuhaten. Isä nauttii vapaasta ja lasten seurasta ja lapset isän seurasta. Loman jälkeen heti onkin sitten useamman päivän ero ja kiireinen kesä. Toinen lomapätkä koko perheellä vietetään heinäkuussa, 2 viimeistä viikkoa.

Kyselin jokaiselta mikä olisi kivaa kesällä. Esikoinen halusi päästä Ranualle, Tietomaahan ja Koiteliin, 5v. toivoi pääsyä Ainolanpuistoon ja 3v. HopLoppiin. Koululaisen toivelistalle päätyi vielä hotellissa tai kylpylässä yöpyminen. Hetken mietittyään tosin tuli siihen tulokseen että kylpylään olisi kiva mennäkin vasta syksyllä kun ei voi uida enää järvessä/meressä ja kun ulkona on vähän huonompi sää niin voi nauttia hotellin sisätiloista =) Olemme olleet kerran hotellissa, tytöt olivat silloin 2v ja 4v. ja yövyimme Kuusamon Tropiikissa. Tytöille se oli valtavan upea kokemus jota muistelevat vieläkin.

Olemme käyneet vuosittain tivolissa mutta nautinto se ei ole ollut. Onginta ja pelit sekä narunveto on jees ja possujuna. Muissa laitteissa tulee paha olo. Huvispuistot eivät siis kuulu lastemme toivelistan kärkeen. Meillä vatsat saa sekaisin ihan ilmaiseksi kun ajamme liikenneympyrässä yhden ylimääräisen kierroksen =) Koululaisella rupeaa kääntämään vatsaa ja röyhtäyttämään aika näppärästi, sama efekti tulee mm. motarin rampilla kun on tiukka kaarre. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun tyttö on "pulauttanut" syliinsä tuossa tilanteessa.

Käymme joka vuosi koitelissa, tivolissa, nallikarissa, ainolassa, hoplopissa jne. mutta silti ne ovat lastemme toivepaikkoja. Emme ole juurikaan reissanneet elämäntilanteista johtuen; sairastelua, autottomuutta, vaikeita raskauksia ym. elämän realiteetteja on ollut syynä. Ja ihan sekin että me vanhemmat emme ole tottuneet lapsena reissamaan, olemme koti-ihmisiä. Mies reissaa työnsä vuoksi ja on asunut työnsä vuoksi ulkomailla tyttöjen ollessa pieniä.

Pitäisikö nyt siis päräyttää ja kuskata lapset jokaiseen huvipuistoon että he saavat kivoja kokemuksia? Keskustelupalstat alkavat pullistella juttuja siitä kuin jokainen lapsi ansaitsee jotain erityistä ja huvipuistot ym. ovat listan ykkösenä.
Mutta entä jos lapsi ei kaipaa sellaista? Viedäänkö väkisin ja istutetaan laitteisiin oksentelemaan? Jääkö lapsi OIKEASTI paitsi jostain hirmuisen tärkeästä jos ei pääse Linnanmäelle tai Särkänniemeen? Toki meillä lapset tietää huvipuistoista, muumimaasta ym. ja katsomme yhdessä netistä mitä kesälomakohteita on, mutta ne vain eivät vedä lapsiamme puoleensa.

Joulupukin pajakylä on yhteinen toivekohteemme jonne haluamme tänä vuonna mennä. Emme tosin ole vielä päättäneet olisiko kivaa käydä siellä kesällä vai vasta lähempänä joulua.

Niinkin arkinen asia kuin eväät ulkona on lapsillemme ihana juttu (vaikka se toistuu melkein joka ainoa päivä kesän aikana). Nytkin kun ei ole enää juurikaan lunta ja pihassamme oleva iso "retkikivi" on taas esillä on tytöt ottaneet eväät ulos joka päivä. Siellä he istuvat kivellä sämpylät kourassa, lämpimiä nakkeja foliokääreessä ja mehua limsapullossa ja nauttiat olostaan =) Välissä hassuttelemme ja lasken ikkunasta/parvekkeelta eväskorin hyppynarun varassa ja muutaman päivän päästä tytöt kysyy "voitko sä laskea taas eväät ikkunasta äiti?"

Kesälomatoive numero yksi on MUMMOLA. Olemme käyneet viimeisten vuosien aikana hävettävän vähän mummolassa, aiemmin mainitut syyt pätee tähänkin ja lisäksi se että miehen harvoina vapaina viikonloppuina emme ole jaksaneet/raskineet lähteä ajamaan pitkää matkaa. Tytöt ovat päässeet lomilla mummolaan, mutta me muut olemme käyneet viimeksi syyslomalla :(
3v. näkee unta mummolasta, saunomisesta, makkaranpaistosta papan kanssa, mökkärillä ajamisesta jne. Joka pv. kysyy "millon me mennään mummolaan?". Lempilaulu on "Mummolaan kun pyöräilemme" ja sitä lauletaan monta kymmentä kertaa päivässä. Poika keksii myös omia sanoja lauluun. Mm. "ruokapussin mummu meille mukaan muisti ojentaa, paistelemme makkaroita papan kanssa pihalla" jne.
Kesälomaan siis toivottavasti kuuluu useampi mummolareissu ja lähitienoon retkikohteet kuten Julmaölkky ja Kiutaköngäs, Keron karhutarhaa unohtamatta.

Varusteitakin on jo hankittu; kuopukselle kevyemmät rattaat rattia ja valjaita unohtamatta sekä 3v:lle vilkkaalle vilperille valjaat ja "talutushihna". Poika häviää silmänräpäyksessä tutkimaan uusia ja mielenkiintoisia asioita ja jos meinaan neljän lapsen kanssa yksin liikkua niin on hyvä olla varusteet valmiina! Vielä tässä on onneksi aikaa yrittää kasvattaa ne silmät tuonne selkäänkin, se voi tosin olla kovan työn ja tuskan takana eikä suunnattomasta yrityksestä huolimatta onnistumisesta ole takeita!

Toivotaan että tänä vuonna saan olla terveenä ja virkeänä lasten kanssa lomailemassa, viime kesänä oli jo ihan mukavia juttuja; kuopuskin pääsi 9pv:n ikäisenä ensi kertaa Koitelinkoskelle "makkaranpaistoon" =)

Aurinkoista viikonloppua!

Leppis

Ompeluita ja Vapputunnelmia

Viimeisen viikon aikana on tullut ommeltua todella paljon =) Kuopus sai useamman yöpuvun jotka oli pikaisia tehdä.  Koko 74, kaava oma muokkaus Ottobre-lehden haalarikaavasta. Ensi kertaa testasin myös Prymin metallisia neppareita ja Vario-nepperipihdeillä sain ne kunnolla kiinni! Vuosia sitten yritin neppareita kiinnittää vasaran avulla kuten ohjeessa neuvottiin mutta ikinä en saanut pysymään. Investoin jo aiemmin KAM-nepparipihdit ja nyt hiljattain nuo variot ja niitä käytän varmasti jatkossa eniten vaikka ovatkin hieman kalliimpia kuin kamin muovineppareissa. En tiedä lukeeko näitä kirjoituksia kukaan, mutta onpahan itselle muistissa mitä olen tehnyt ja milloin :)

Kankaita ostan kotimaasta lähinnä verkkokaupoista; Ikasyrilta , Royal-tuotteelta sekä Hannan kankaasta ja ulkomailta Michasilta. Kaikki ovat todella nopeita toimitusten suhteen ja Michasin paketti saksasta oli viikossa kotiovella!

Siinäpä olisi mukava pino ihanan pehmoisia yöpukuja pienelle miehelle =) Kaava on todella ihana muokkauksen jälkeen ja vaippapepullekin on tilaa kunnolla.

Siskonpojalla oli 2v. synttärit viime viikolla ja ompelin hänelle lahjaksi hupparin kevättä/syksyä ajatellen. Liivihupparin alle on kiva pukea vaikka fleecepusero kauppareissulle/kyläilyreissulle. Meidän 3v:lla on myös samalla kaavalla tehty liivihuppari ja eilen vappureissulla oli lisälämmikkeenä välikausihaalarin päällä.

Siskonpojan lempihahmo on Haisuli joten Haisuli päätyi myös hupparin selkämykseen. Kuva oli niin veikeä että siitä tulee kyllä itsekin hyvälle mielelle =) Kuvan olen siis piirtänyt peilikuvana kaksipuoleiselle liimaharsolle, silittänyt sen kankaaseen, leikannut osat yksitellen ja ommellut tiheällä siksakilla kiinni. Työn taustalla on tukena irtirevittävä tukikangas.

Omalle kuopukselle ompelin elefantti t-paidan tänään. Kaikkinensa työ vei aikaa 5 (viisi!) tuntia kankaiden leikkuusta viimeistelyyn. Pelkästään kuvan ompelemiseen meni aikaa kolmisen tuntia eli mitään pikasurautuksia nämä eivät ole, MUTTA nämä ovat uniikkikappaleita, yhtään toista täsmälleen samanlaista vaatetta ei ole olemassa ja se on minulle se juttu joka sykähdyttää. Tuskin täsmälleen samanlaisia yöpukujakaan tulee vastaan, mutta näitä applikointeja ei varmasti. Vaikka joku tekisi samasta kuvasta niin näissä on minun kädenjälkeni ja minun taitoni tai taitamattomuuteni.

Vappua vietimme Koitelinkoskella Kiimingissä. Aurinko lämmitti mukavasti nuotiopaikalla, tuuli oli todella kylmä ja hyvilläni olin että vauvalle laitoin vielä toppahaalarin päälle. Koululainen olisi lähtenyt legginsseissä mutta pakotin laittamaan sukkisten päälle collegehousut ja ulkohousut (8-vuotiaan mielestä maailman nolointa on käyttää ulkoiluhousuja!) ja nurinaa kuultiin koko automatka. Kun jalkauduimme Koitelissa autosta niin ensimmäisenä oli valittamassa vilua käsissä ja yläkropassa. Onneksi äiti oli fiksu ja varasi mukaan (kuten tapanani on) fleecepusakan jonka sai pukea takin alle. Lähtiessä vasta totesi että hyvä kun pakotin laittamaan ulkoiluhousut =)

Koitelinkoskella otin hieman kuvia kun jäät oli liikkeellä. Paras jäidenlähtö oli jo ohi, mutta mahtavia jäälauttoja vielä kulki kosken kuohuissa. Suosittelen matkailijoita poikkeamaan Koitelinkoskella Kiimingissä. Tunnelmatupa-kahvilasta haimme vielä jäätelöt, 10-kuinen kuopus sai maistella jäätelöä ensimmäistä kertaa ja riehaantui tyystin kun tarjoilu loppui. Pojalle oli haettava ikioma jäätelö ja maiskuttelikin puolikkaan eskimon. Enemmänkin olisi mennyt mutten hennonut antaa ettei käy masunpäälle.

Mukavaa viikonjatkoa teille jokaiselle! Meillä on nyt kesäloma! =) Huomiselle renkaiden vaihto kahteen autoon, minun auton sisäpuhdistus ja parvekkeen siivous. Siinäpä se päivä sujuukin!

Leppis

Kesäloman odotellessa

Ompeluita on tullut tehtyä nyt urakalla. Jossain vaiheessa oli into hieman hukassa, mutta nyt uudella innolla olen kankaiden kimppuun syöksynyt aina joutohetkinä.

Housuja, t-paitoja, huppareita, liivihuppareita, mekkoja jne. Ihania, värikkäitä vaatteita on lapset saaneet ja mukava kun koululainenkin vielä hyväksyy äidin tekemät vaatteet. Tosin hieman on jo tarkennusta tullut ettei kovin lapsekkaita saa tehdä =)

Kuopus-mönkijäinen on saanut ihania housuja! Kovin on mukavannäköinen mittarimato kulkiessaan monenlaiset kuviot vaipan peittona. Vai mitä?

 

Pieni leppäkerttupöksy mönkii pitkin kotia tutkimassa paikkoja. Ylöspäin ei ole vielä mieli tehnyt mutta eipä ole niin kiirettäkään! Noita housuja tein useammat; etanoita, leppäkerttuja, pilviä jne. Body on myös itse tehty kuten meidän lasten käyttövaatteista suurin osa.

Kesälomaa odottelemme kovasti! Koululaiselle pyydämme pari-kolme pv vapaata ja uskon että onnistuu kun koulu on sujunut niin loistavasti ja viimeiset viikot on usein sellaista "löysäilyä" muutenkin.

Kesälomalla olisi mukava tehdä jotain erityisen kivaa. Kovin monet huvittelupaikat ei taida olla täydellä teholla vielä auki, mutta toisaalta jo tivolissa lasten vatsat menee sekaisin joten ehkä ne eivät ole ihan meidän juttu. Ranuan eläinpuisto on ihan vakiojuttu mutta mitä kivaa tekemistä etelässä? Risteily olisi mukava, mutta miehen merisairaus taitanee poissulkea Junibackenin ja Grönalundin. Delfinaarioon olisi kiva käydä tutustumassa ja nyt toukokuussa voisi olla hieman vähemmän ryysistä; toki tietysti luokkaretkeläisiä voi olla kovinkin paljon jo tuolloin. Toisaalta olisi mukava suunnitella etukäteen, toisaalta kiva olisi reissata vähän fiiliksen mukaan. Ehkä fiilisreissulle ennemmin heinäkuussa kun on toivonmukaan huomattavasti lämpimämpää.

Jos nyt joku sattuu lukemaan niin kertokaapa omia kivoja kokemuksia kesäloman vierailupaikoista ja mukavista majoitusvaihtoehdoista!

Meillä siis lomaillaan kahdessa osassa ja ensimmäinen lomapätkä alkaa ensi viikon keskiviikkona ihan virallisesti kun mies on vielä ti-ke yön töissä. 

Laitanpa loppuun vielä kuvan esikoisen (8v) tekemästä ystävänpäivälahjasta luokalleen.

Tyttö ompeli pupun itse, minä autoin raajojen kiinnittämisessä. Vaatteet teimme yhteistyönä. Tyttö on käsityöihminen kuten me vanhemmatkin ja tykkää ilahduttaa todella paljon läheisiä. Koulukaverit saivat siis pupun maskotiksi luokkaansa <3

Nyt kaavoja piirtämään niin ehdin vielä jotain tälle illalla ommella. Siskonpojalle on luppeissa Haisuli-huppari, jahka saan liimaharson kotiin saakka. Tilasin sen Royal-tuotteelta ja yleensä Saija on nopeasti laittanut pakettia postiin joten jospa viikonloppuna pääsisin applikoimaan. Mies tosin sai lauantaiksi työvuoron ja sunnuntaina pelailee päivän Paintballia joten päiväuniaikaan saa pitää kiirettä.

Iloista viikkoa! Lumet sulaa kyllä nopsaan kun vettä satelee ja lämpöasteita on useampia. Toivotaan erityisen lämmintä toukokuun alkua ja hyvää lomasäätä niin meille kuin muillekin lomailijoille!

Leppis