Liikennepuistossa ja torilla

Tiistaina kävimme liikennepuistossa ja Oulun torilla. Häpeäkseni minun on pakko tunnustaa että emme ole aiemmin käyneet liikennepuistossa, tosin nyt siellä käytyämme tuli huomattua että nyt oli juuri pojan kannalta sopiva aika. Kovin paljon aiemmin hän ei olisi yltänytkään polkimille ja sitten olisi vain harmittanut kun toiset ajaa eikä itse voi ajella.

Mutta hurjan kivaa oli nyt kun käytiin ja varmasti käydään jatkossakin!

 Pienimmän polkuauton sai säädettyä E:lle sopivaksi. Alkuun meno oli hataraa ja huteraa ja katse haahuili ties mihin mielenkiintoiseen ja auto seilasi kaistalta toiselle. Yllättävän nopsaan kuitenkin huomasi jutun juonen ja alkoi pysymään omalla kaistallaan.

 Vauhti toki oli hitaampi kuin siskoilla tai muilla kuljettajilla, mutta ei se vauhti vaan se HAUSKUUS! Se oli tärkeintä! Välissä poika vaihtoi kulkupelin poljettavaan mopoon jossa oli takana istuin ja rekisterikilpi jossa luki Taxi.

 Tankkaaminen tottakai oli tärkeä juttu ja siellä poikettiin useampi kerta. Suurta hauskuutta herätti pikku tyttö joka tankkasi samalla myös itsensä laittamalla tankkauspistoolin suuhunsa ja maiskuttelemalla kovaan ääneen :)

 Siskon kihlatun puserolta bongasimme pienenpienen leppäkertun. Ei ollut 22 pistepirkko vaan ihan vain 2 pistepirkko! Siinä se viihtyi paidanhelmalla tyytyväisenä kunnes siskoni nosti sen nätisti heinikkoon.

 Lentokone kaarteli moneen kertaa kaupungin yllä, kovin kummoista kuvaa ei minun kameralla saanut. Pitäisi olla pitempi putki ja usein harmittakin että ei tullut ostettu pakettia jossa se olisi valmiiksi mukana. Joskus toivoisi että olisi sellainen jolla saa hieman kauempaakin kuvattua.

 Liikennepuistosta siirryimme pienen kiukuttelun ja muutaman "vielä yksi kierros"-ajelun jälkeen Torille syömään. Lahjoinpa poikaa vielä lupaamalla jäätelöt jälkiruuaksi. Saimme tuurilla auton parkkiin rantaan ja jalkauduimme siitä ihailemaan veneitä. Yksinäinen sorsa uiskenteli tyytyväisenä veneiden vierellä. Lapset olivat harmissaan kun sillä ei ollut kaveria eikä meillä ollut antaa sille mitään syötävää.

 Torilla otimme lapsille annokset perunaa ja lihapullia sekä kanaa ja miehen kanssa söimme puoleksi annoksen. Viime kesänä emne käyneet yhtään kertaa torilla syömässä ja poika ei muistanutkaan kesän 2010 torireissuja. Nyt siis poika ihmetteli ja ihasteli ja popsi hyvällä halulla ruokansa. Pikku-Oo maisteli myös perunaa ja lihapullia.

 Tytöillä oli papan antamaa rahaa ja toki korukauppiaan luokse löysivät tiensä. Molemmat ostivat sydän kaulakorut ja poika sai kaulakorun jossa oli noppa. Jäätelökioskille ehtiessämme olin pökertyä... mutta kun tuli luvattua niin lupaus oli pidettävä. 5 jäätelö maksoi 20€! No, kerran se kirpaisi (tai ehkä useammankin kun tarkemmin ajattelen!). Mies tokaisi "mieletöntä, 120mk jäätelöstä!" johon parikymppiset seuralaisemme totesivat että markka on markka ja nyt on euro. Mutta me kun ollaan sen verran vanhempia niin muistetaan hyvinkin mitä jäätelöt maksoivat markka-aikana kioskissa.

 Oululaiva Alexandra seisoi tukevasti laiturissa. Jokisristeilyjä järjestetään kesäaikaan ainakin viikonloppuisin. Pari kertaa olemma yrittäneet kyytiin mutta aina sattunut olemaan tupaten täynnä porukkaa. Jospa tuonne tänä kesänä vielä pääsisi, olisi sekin hieno kokemus!

 Erilaisia veneitä/jahteja oli rannassa vaikka miten paljon. Toinen toistaan hienompia ja suurempia. Poika erityisesti oli innoissaan ja olisi kovin mielellään mennyt katsomaan lähempääkin. Harmi kun veneissä ei sattunut olemaan porukkaa, olisin varmasti kysynyt saisiko poika käydä ihan kyydissä katsomassa. Myös purjeveneitä ja pienempiä moottoriveneitä oli aika paljon.

Viikonloppuna olisi Purjehdus Regatta jonne tekisi mieleni lähteä katsomaan. Mies tosin on töissä lauantaina 12-23 joten on lähdettävä lasten kanssa yksin tai pyydettävä joku kaveriksi. Yksin en mielelläni veden ääreen ja ihmisvilinään lähde kun pojalla on sen verran vikkelät jalat että hipsii äkkiä jonkin mielenkiintoisen perässä johonkin hukkaan ja unohtuu sovitut säännöt. Kertaakaan ei ole vielä livistänyt tai joutunut hukkaan, mutta itse olen kauhuissani jo ajatuksesta! Valjaat minä ostin hänelle, mutta eihän hän suostu niissä olemaan vaan aloittaa samantien huudon ettei ole mikään koira. Ja oikeassahan hän on, aiemmin olen itsekin ajatellut samoin lasten valjaista, mutta nyt hieman eri mieltä. Olen nähnyt mainostettavan sellaisia pieniä eläinhahmo-reppuja jota lapsi pitää selässä ja jossa on hihna menojen hillitsemistä varten. Tiedä sitten pitäisikö poika sellaistakaan...

Parin viileän illan seurauksena kaivelin neulepuikot esille ja hain lankaa sukkia varten. Koululaisella on jalat kasvaneet kovasti viime talvesta ja hän kärsii ilmojen kylmettyä kovista yöllisistä jalkakivuista joten nukkuu pitkävartiset villasukat jalassa. Ja oikein hyvään saumaan neulomisen aloitinkin eilen illalla sillä tyttö itki yöllä jalkakipujaan.
Jo aiemmin illalla tuli itkin syliini ja kysyi "minne me sitten joudutaan kun sua ja isiä ei enää ole?". Juttelimme pitkään sylikkäin ja totesin että täytyy vain kovasti toivoa että saamme olla yhdessä vielä oikein, oikein pitkään niin että lapsetkin ovat jo aikuisia. Mutta millään ei ajatus jättänyt rauhaan vaan oli saatava vastaus että mitä sitten jos meitä ei olekaan kun he ovat vielä lapsia. Lupasin että mummi ja pappa sekä tädit, enot ja kummit yhdessä pitävät huolta heistä. Aikansa itkettyään olo helpotti.

Leppoisia kesäpäiviä ja vakaviakin pohdintoja siis meidän viikkomme on mahtunut. Tuleva viikonloppu ja viikko tuovat kenties taas jotain mukavaa tullessaan! Pari pientä reissua olen jo suunnitellut, mutta niistä lisää tuonnempana! :)

Mukavaa viikonloppua!

Leppis

Kesälomareissuja

Sateisten viikkojen jälkeen on ollut pari-kolme aurinkoisempaa päivää ja miehen viimenen lomapätkä sattui siis sopivaan saumaan. Me tykätään tehdä päiväreissuja kun yöpymiset ei syystä jos toisesta oikein tahdo onnistua/olla meidän juttu, joten tässäpä hieman kesäkuulumisia =)

Ensimmäisenä suuntasimme Hailuotoon.  Lähimmä aamulla kotua liikkeelle kymmenen huitteilla, poikkesimma kaupassa ja tankilla ja ajelimma Oulunsalon Riutunkariin odottamaan lauttaa. Hailuotoon pääsee kesäisin vain lautalla, talvisin myös jäätietä pitkin. Suunnitteilla on sillan rakentaminen mikä kyllä mielstäni hieman tulee pilaamaan Hailuodon lintukotomaisuutta :( Hailuoto on kaunis maalaisidylli ja ensikertalaisina ihastuimme paikkaan aivan täysin! Mies on käynyt viimeksi Luovosa n. 28v. sitten eli ei paljon muistikuvia hänelläkään.

 Tällainen hieno vene törötti tien vieressä kun pysähdyimme odottamaan lauttaa. Olimme hieman viimetingassa, mutta hyvin mahduimme jonoon ja ihmiset tepastelivat katselemassa ja kiertelemässä, valokuvaamassa ja näyttipä moni hakevan läheisestä pienestä kahvilasta tuoreita munkkeja. Me ensikertalaiset pysyttelimme visusti autossa ja jännäsimme lautalle menoa. Herra E, 3v. oli hieman peloissaan; "Onko siellä HAIN LUOLASSA pimeää?" Meni tovi ennenkuin hän pääsi eroon ajatuksesta että emme ole menossa suinkaan hain luolaan vaan hailuotoon joka on ihan valoisa saari =)

 Tämä opaskyltti oli kahvilan pihassa, pysähdyimme kahvilaan sitten paluumatkalla pienelle wc- ja juomatauolle. Alla oleva kahvila-kioski siis Oulunsalon puolella olevassa lauttarannassa. Nuori kesätyöläinen jakoi meille lautan aikataulut ja luodon esitteen. Juuri hetki aiemmin olin ehtinyt sanoa miehelle että pitää jostain kysellä aikatauluja ja pian jo oikein autoon saakka ne tuotiinkin paperilapulla. Ei tarvinut luottaa huonoon muistiinsa!

 Auton ikkunasta nappasin kuvan odottavista lautoista. Lauttoja kulkee pääasiassa 1 kerrallaan, mutta ruuhkaisimpina aikoina on lisälautta käytössä. En ole varma tuliko tuo toinen lautta heti perässä sillä autolla ei voinut luodolle päästyämme kurvata mihinkään katselemaan vaan tie lähti suoraan eteenpäin ja sitä oli vain ajettava eteenpäin. Tie oli hyvin kapea ja ainoat poikkeamat olivat lähinnä talojen pihateitä.

 Siispä ajelimme kohti Hailuodon keskustaa ja ajoimme siitä ohi =) Keskustassa taisi olla lähinnä kauppa+posti, kirkko, ja jotain ruokapaikkoja sekä huoltoasema. Me olimme vähän öö aapisen laidalla ja ajelimme sitten niin pitkälle kuin autolla pääsi eli Marjaniemen majakalle saakka. Ja arvatkaas; minä en ottanut yhtään kuvaa koko majakasta! Sen tutkiminen jäi kokonaan seuraavaan kertaan sillä pojan mieli veti katselemaan näitä komeita laivoja ja veneitä!

 Nämä lienevät kalastusaluksia sillä satamassa tuoksui tuore kala ja paikallista kalaa sai ostaa mm. savustettuna.

Pienempi veneitä oli melkoisen paljon ja kävimme niitä katsomassa hieman lähempääkin laiturilla.

 Makkaranpaistopaikalta otin kuvan uimarannasta joka sijaitsee Marjaniemessä aivan Luotsihotellin takana. Ihana, rauhallinen poukama uida ja syödä eväitä ja nauttia vilvoittavasta merituulesta.

 Pellavapäinen Kalkkilaivan kapteenikin uskalsi olla uikkarit jalassa! Poika vierastaa kovasti uusia asioita ja paljaan ihon näkyminen on hänelle suuri asia. Mm. sortseja ei ole voinut käyttää koko kesänä koska "täältä näkyy tätä ihoa" tuumaa poika ja näyttää sääriään. Käytin varmasti puoli tuntia maanitteluun jotta vähentäisi vaatteita ja niinpä hän sitten iloisena nautti räpistelystä rantavedessä! Veteen asti ei mennyt kuin nilkkoja myöten, mutta edistystä sekin! Tosin kotimatka sujui visusti pitkälahkeisissa housuissa ja huppari päällä, huppu päässä. Tytöt nauttivat uimisesta ja välissä nappailtiin välipalaa viltillä istuen ja rakenneltiin hiekkalinnoja. Isä (yövuorosta aamulla tultuaan ja unet väliin jätettyään) nukkui pitkän tovin rannalla viltin päällä rattaiden ja pyyhkeistä tekemäni varjon alla.

 Millään emme olisi malttaneet lähteä kotiin, mutta päätimme että tänä kesänä tulemma vielä uudestaan ja jokaiselle jäi haave... "oispa meillä koti täällä". <3
Ihana vanha tuulimylly nökötti pellon laidalla ja sain kuin sainkin kuvan otettua vaikka olikin sellainen "sinnepäin"-kuva kun ajoimme jo ohi ja perässä tuli autoja jotka kiiruhtivat myös lauttaan.

 Ja VAAHTOKARKIT! Pelloilla paketteina nököttävät heinäpaalit olivat lasten mielestä jättimäisiä vaahtokarkkeja!

Hailuodon puolella, Huikussa, oli myös vanjoja paatteja rannoilla ja niitä katselimme lauttaa odottaessamme. Olimme jonon 15. auto. Yksi ohituskaistalainen oli tällä kertaa omassa jonossaan odottamassa pääsyään lauttaan. Ohituskaista on luodon asukkaille ja luodossa työssä käyville tarkoitettu kaista ja he ovat etuajo-oikeutettuja lautalle.

 Lautta odotti meitä rannassa ja olimme paikalla todella hyvään aikaan sillä odotusaika oli vain muutaman minuutin mittainen.

 Lauttaan ajaessamme kävi tuuri ja meidät ohjattiin toiselle keskimmäisistä kaistoista ja pääsimme jonossa toiseksi.

 Kaupungin ääriviioja; Torinrantaa ja Oritkaria sain hieman kuvattua.

 Toinen lautta, Merisilta tuli meitä vastaan ja olimme tyttöjen kanssa katsomassa lautan kannella. Pieninkin kävi mutkan, mutta poikaporukkamme ei tykännyt ollenkaan vaan istuivat tyytyväisenä autossa. Me tytöt napotimme suurimman osan matkasta lautan kannella katsellen merta.

 Suuret aallot nousivat kahden lautan ohittaessa toisensa ja saimme hieman vesipärskeitä päällemme mikä oli vain hauskaa ja mukavan vilvoittavaa.

 Riutunkarin puolella ehdin kuvata tämän hienon menneen kesän kioskin =) Ehkäpä peruskorjaus olisi tarpeen! Tytöt suunnittelivat että muutamme Hailuotoon ja he kunnostaa tuon kioskin itselleen ja alkavat myymään siinä kesäisin jäätelöä ja limpparia ja talvisin kahvia+kaakaota sekä pullaa ja munkkeja =) Ei mikään paha idea sekään, joskus lauttaa odottaessa saattaa ryhtyä hiukomaan tai kylmällä säällä tekemään mieli kuumaa juotavaa!

Voin lämpimästi suositella kaikille vierailua Hailuodossa! Vietimme siellä yhden kesäpäivän ja vielä jäi paljon nähtävää ja suuri kaipaus sinne lintukotoon...

Ihanaa kesää! Seuraavaksi koitan saada aikaan toisen lomapäivän kuulumiset kuvineen!

Leppis

Kotikoulua

Meillä kesäloma on mennyt mukavasti; on lekoteltu, leivottu, puistoiltu, retkeilty ja nautittu isin seurasta. Mies on osan lomastaan jo lomaillut mutta arvokkaita iltoja on ne jolloin isi on kotona eikä satu olemaan nukkumis ilta.
Viimeinen 1½ viikkoa on ollut melkoista hullunmyllyä ja olemmekin kyläilleet ahkerammin jotta isi saa nukkua. Lapsista lähtee aina sen verran enemmän ääntä että välissä ei tule nukkumisesta mitään ja silloinhan se ääni vasta nouseekin kun pitäisi olla hiljaa...

Ensi viikon jälkeen alkaa miehen toinen lomapätkä eli on arkipäivisin kotona, mutta aika paljon tekee kakkostyötään silloinkin koska on lomatuurauksia. No, mutta onpahan päivät kotona ja yötkin kotona nukkumassa. Tosin sitten lomapäiville sattui elokuvan kuvaukset... mies kun meni kurillaan ja päähänpistosta elokuvan koekuvauksiin ja yli 200 hakijan joukosta oli 11 valitun listalla =D Tuota ollaan naurettu monena iltana... että ihmisellä on pokkaa lähtä kokeilemaan vaikkei ole koskaan edes koulunäytelmissä esiintynyt! Yksi kokemus taas elämänkirjoon lisää!

No, me "kotilaiset" olemme perustaneet kotikoulun! 8v:lla oli hyvin vaikea asennoitua lomaan ja srk:n kesäleirillä oltuaan totesi ettei mene sinne enää kun on niin tylsää ja tyhmää kun ei siellä edes opeteta mitään eikä ole edes matikkaa ja se talo haiseekin kauheen pahalle.
On muutenkin ollut sitä mieltä että kävisi kotona koulua, mutta siihen nyt minulla ei ole kykyjä eikä resursseja eikä sen puoleen suuria halujakaan kaikistellen, mutta nyt sovimme että hankimme matikan kirjan ja käsialavihkon kolmasluokkalaiselle, eskarikirjan eskarilaiselle ja 3v:lle tein monisteista oman "kirjan".

Nyt on kohta viikko kouluiltu ja käsiala senkuin kaunistuu ja laskutoimituksia kuuluu tyttö välissä unissaankin höpöttelevän ja lopuksi tulee tomeralla äänellä "Minä olen valmis" =) Jos annan tehtäväks yhden aukeaman niin tyttö kysyy että niinkö vähän vain! Monet pitää hölmönä hommana mutta miksipä suotta estelisin kun oppisenhalu on kova?

Eskarilaisen kanssa harjoittelemme äänteitä ja sanojen muodostusta, opettelemme kirjaimia ja numeroita. Yritän äänteiden avulla opettaa tunnistamaan sanoja mutta yleensä menee nauruksi. Jotkin sanat on helppo huomata kun tavaa äänteen kerrallaan, mutta yleensä tyttö arvailee ja tänään mm. sana kirja arvattiin ripuliksi, Martta pizzaksi jne.

3v:n kanssa käymme läpi värejä, harjoittelemme kynän käyttöä, ympyrän ja rastin piirtämistä, laskemista yhdestä viiteen. Poika on tohkeissaan kun hänkin on "koululainen" ja tytöistäkin on erityisen mukavaa kun saa leiman tai tarran.

Liikunnalla/ulkoilulla saa ansaittua peliaikaa. Tunti ulkona vastaa 30min. peliaikaa, mutta KORKEINTAAN tunnin voi ansaita päivää kohden ja viikonloppuisin ei edelleenkään saa pelata. Koululainen käyttää koneaikansa hyödyksi ja tutkii google earthin kautta eri kaupunkeja kivan kirjan opastamana. Tilasin sen adlibrikselta hintaan 4,90! Olikin tosi hyvä ostos!

Tehdään erilaisia pikku projekteja ulkona ja sisällä; taidetta, käsityötä, legolinnoja/taloja, luetaan kirjoja, leivotaan, leikitään kotia, kauppaa, rallikisoja jne. jne. Lasten mielestä on kivempi kun kutsutaan kotikouluksi ja ovat asiasta hyvin tohkeissaan! Oikeasti ainoa muutos normaaliin on nuo kirjat jotka hankin, muuten kaikki ovat normaaleja arjen puuhia, mutta täytyy myöntää että itsekin olen enemmän innostunut eri jutuista kun sen ottaa oppimisen/opettamisen eikä velvollisuuden tai pakon kannalta!

Kuopuksemme täytti viime viikolla vuoden ja lauantaina juhlimme hänen synttäreitään. Äkkiä on vuosi kulunut; arvokkaita hetkiä on sydän tulvillaan.  Olen leiponut useampana sadepäivänä synttäriherkkuja; kinkku-juustosarvia, piirakkaa, kehräpullia ja huomenna homman nimi on minimuffinit =)

13v. hääpäivääkin vietimme ihan kotosalla. Miehen työputki oi sen verran raju siihen alle että voimia ei ollut lähteä mihinkään. Mutta eipä me olla ennenkään krumeluureja tarvittu; meille arvokasta oli se että saimme viettää iltaa kahdestaan lasten nukahdettua ja vaihtaa viikon kuulumiset ihan rauhassa ja keskeytyksettä. Välissä kun menee päiviä että mies käy vaihtamassaa vaatteet ja nappaamassa eväskassin tai kotona nukkumassa niin kuulumiset vaihdetaan silloin viesteillä. Syksyllä rauhoitetaan tilannetta sillä lapset ovat olleet tuohtuneita siitä että isi on liian vähän kotona. Syksyyn tosin mahtuu opiskeluviikonloppuja miehelle useampia, mutta arki-iltoja rauhoitetaan perheen kesken vietettäväksi.

Tytöillä koittaa viikonloppuna ehkä kesälomareissu mummolaan ja minä puuhaan pienten kanssa sitten pienen porukan hommia ja onkin ihan kiva ajatella että tytöt saavat nauttia rakkaiden serkkujen, isovanhempien ja tätien sekä enon seurasta ja minä taas saan arvokasta aikaa pienten kanssa pienellä porukalla ja voidaan tehdä enemmän pienten poikien juttuja.


Mukavaa viikkoa ja Happy 4th July!

Leppis