Luonne-eroja

Sateista huomenta!

Koko yön on satanut vettä ja edelleen ropisee kunnolla akkunoihin. Tarkoitukseni oli hypätä bussiin ja viettää aikaani ihan ajan kanssa kaupungilla. Ostettavaa olisi vaikka miten paljon... itselleni vaatteita ja kengät, kotiin hieman sitä ja hieman tätä, kiertää kirpputorilla tekemässä löytöjä jne. Pääseehän sinne sateellakin mutta taidan hurauttaa omalla autolla.

Illalla juttelimme miehen kanssa tuntikausia lasten nukahdettua. Meillä on ollut nuoresta saakka tapana jutella, jutella ja jutella. Miehen ollessa paljon töissä laitamme tekstiviestiä; "miten voit? Miten menee? Ikävä sua. Rakastann sua!" jne. Sellaisia tärkeitä arjen juttujakin ilmoittelen kuin lasten hampaanlähdöt, hampaiden tulemiset, kokeiden tulokset jne. Toisinaan kun nähdään maanantaina aamuna ja pieniä vilauksia lukuunottamatta seuraavan kerran esim. ke-iltana.

Pohdimme illalla lasten luonne-eroja ja persoonia. Jokainen neljästä lapsestamme on oma persoonansa ja kuinka rakastankaan jokaista suunnattomasti.

Esikoinen 8v. on aina ollut hieman arka uusiin ihmisiin tutustumisessa vaikka hänen kanssa olen kulkenut 4kk:n iästä saakka kerhoissa.
Tyttö on ns. hajamielinen professori;; oppi tunnistamaan kirjaimet 2v8kk:n iässä, tuttuja sanoja osasi muodostaa magneettikirjaimilla pian tuon jälkeen, oppi aikaisin lukemaan ja kirjoittamaan, laskee päässä suuria lukuja jne. Tiedonjano on loputon; kyselee, katselee, kuuntelee, lukee, tutkii jne. Matematiikan kokeita täytyy tehdä hänelle viikonloppuisin ja iltaisin.
Itseluottamus on suunnaton; hän ryhtyy tekemään uusia juttuja ennakkoluulottomasti ja oppii asiat nopeasti. Kuitenkin hän tarvitsee kehua ja kiitosta osaamisestaan. Harmistui taannoin kun opettaja ei ollut kehunut häntä hienosti menneestä äikänkokeesta. "Mua kehutaan aina vaa matikassa ja mua harmittaa kun ei kehuta muissa jutuissa vaikka mä olen hyvä muissakin". No, Helmeen tuleen kuitenkin usein viestiä hienosti tehdystä YLT:n tehtävästä tai upeasti soitetusta nokkisläksystä, hienosta soittoasennosta, liikuntavarusteiden mukanaolosta tms.

Tyttö huolehtii itse omista tavaroistaan, liikuntavaatteet muistaa ottaa tunnollisesti mukaan (joskus on käynyt niinkin että koko muulta luokalta, yht. 14 oppilasta, puuttuu liikuntavaatteet!), läksyt tekee samantien koulusta tullessaan ja jos ei ole tulossa läksyä niin kysyy opelta voisiko saada jotain tehtäviä =)
Hieman vakavamielinen tyttö, joka ei luo kovin helposti ystävyyssuhteita. Kotioloissa ja läheisten seurassa nauravainen ja toisinaan kiukuttelevainenkin ihana pakkaus. Isäänsä tullut. Ihana tyttö jolla paljon viisaita ajatuksia. Tunneälyä löytyy enemmän kuin monelta muulta ikäiseltään.

5v. tyttö taas elää tunteella, joka solullaan. Naurua, itkua, hassuttelua, kiukkua; kaikkea sopivassa suhteessa. Pitää perheelle "nyhjää tyhjästä"-iltoja jolloin esittää toiveidemme mukaan näytelmiä tai keksii runoja/lauluja kahden annetun sanan perusteella.
Luo ystävyyssuhteita missä ikinä liikummekaan; kokoaa porukan yhteen ja ryhtyy ohjaamaan leikkejä ja touhuja. Jokapaikan puuhatyttö kun itse innostuu. Siivoushommissa pääasiassa äärimmäisen laiska; vessahätää, janoa ja väsyä ilmaantuu kummasti kun oma huone pitäisi laittaa kuntoon.
Mielenkiinnon kohteena vauvat joita paijaa ja hoitaa mielellään ja hänellä lempeä asenne pieniin. Pikkuveli on saanut tottua sylittelyyn, nosteluun, haleihin ja suukkoihin =)
Temperamenttia tytöltä löytyy sopivassa suhteessa; kun suutahtaa niin sen kuulee naapurin kuuro pappakin! Leppyykin kyllä sitten nopeasti. Huumorintaju on valtavan hyvä, tosin itsestään vitsailua ei siedä yhtään vaan siitä pahoittaa mielensä herkästi vaikka vitsailu olisi hyväntahtoista. Väärin tehtyään  hän pahoittaa mielensä toruista, mutta toteaa "minä en muistanut" ja aivan aidosti uskon että hän ei aina muistakaan sovittuja sääntöjä kun uteliaisuus voittaa.
Tyttö on hyväntahtoinen, muttei annan kenenkään hyppiä silmilleen. Pihalla joskus vierailevia naapuritalojen poikia on ojentanut sanallisesti hyvinkin topakasti. Valloittava persoona, jolla todella ilmeikkäät kasvot ja hersyvä nauru. Äidin tyttö.

Väliin pistän kuvaa ompeluksistani niin ei tule niin yksitotinen pelkkää tekstiä sisältävä postaus =)

Ampparipaita, koko 74.

Ja Ankka-paita koko myöskin 74.


Kaksi nuorinta lasta on poikia ja he ovat kuin yö ja päivä keskenään.

3v. on tulta ja tappuraa. Tulipiippu. Kiivasluontoinen; kiihtyy nollasta sataan alle sekunnin jos ei jokin onnistu tai ei saa jotain periksi. Kuuluu ikään, mutta kuuluu myös luonteeseen. Äärimmäisen liikunnallinen poika, ketterä jaloistaan, vahva käsistäään.
Kiinnostunut nikkaroinnista ja näpertelystä, leikkii mielellään ulkona ja ajelee pyörällä. Sairautensa takia väsähtää helposti joka johtaa kiukkuiseen mieleen lähes päivittäin. On sairastellut läpi elämänsä, 3-viikkoisesta alkaen.
Arka tutustumaan uusiin ihmisiin, joskin rohkaistunut viimeisen vuoden aikana kovasti. Mutta ehdoton ja tarkka reviiri hänellä on jonka yli vieras ihminen ei saa tulla ennenkuin pääsee tutuksi.
Upea, temperamenttinen persoona, velmuilija. Musikaalinen ja kova tanssimaan. Äidin poika.

Kuopus, 10kk on syntymästään asti ollut nauravainen, iloinen, tyytyväinen, rauhallinen. Itkee jos on kipeänä tai isoveli tuuppii. Vauvana saattoi itkeä yliväsymystään tunninkin, mutta harvassa oli ne kerrat. Nykyisin, ei itke läheskään päivittäin. Aamulla herää tyytyväisenä rupatellen ja ryhtyy leikkimään. Kun on ruokaa, kuivaa yllä ja riittävästi syliä, halia ja seuraa niin tämäm kaverin kanssa on äärimmäisen helppoa (kop, kop). Onnellisten tähtien poika <3 Tutkii ympäristöään suurella mielenkiinnolla, rakastaa paijauksia ja isompien touhuihin mukaanpääsyä. Äidin kainaloinen, mutta myös erittäin paljon isin poika. Oisko se niinkuin Päätalon Kalle; "isin ja äitin yhteinen" =D Suurella mielenkiinnolla odotan millainen persoona hänestä kuoriutuu; säilyykö rauhallisuus ja aurinkoinen asenne läpi elämän? Toivotaan niin!

Niin on perheeseen sattunut neljä omanlaistaan persoonaa. Kaikki rakkkaita ja kaikista olemme äärimmäisen kiitollisia <3

Viimeisenä kuvana vielä kuopuksen t-paita osastoa:

Papukaija-teeppari koko 74. Kaikki kuvat ovat applikoituja.

Äitienpäivälahja on äidilleni kustomoitu, siitä laitan kuvaa kunhan saan paketin toimitettua henk.koht. ensi viikolla. Olen itse aivan liekeissä kyseisestä lahjasta sillä siitä tuli aivan ihana :)

Mukavaa viikonloppua ja hyvää mieltä kaikille!

Leppis

Lasten toiveita

Lasten kanssa puhuimme kesälomatoiveista. Meillä on nyt isi lomalla, mutta koululainen koulussa. Mies on ansainnut rankan talven jälkeen lomailua ja etenkin lapset isän seuraa ja huomiota enemmän kuin mihin on ollut aikaa. Eli nyt suurin osa lomasta vietetään kotosalla, kivoja pikku retkiä tehden ja kotoisia puuhia puuhaten. Isä nauttii vapaasta ja lasten seurasta ja lapset isän seurasta. Loman jälkeen heti onkin sitten useamman päivän ero ja kiireinen kesä. Toinen lomapätkä koko perheellä vietetään heinäkuussa, 2 viimeistä viikkoa.

Kyselin jokaiselta mikä olisi kivaa kesällä. Esikoinen halusi päästä Ranualle, Tietomaahan ja Koiteliin, 5v. toivoi pääsyä Ainolanpuistoon ja 3v. HopLoppiin. Koululaisen toivelistalle päätyi vielä hotellissa tai kylpylässä yöpyminen. Hetken mietittyään tosin tuli siihen tulokseen että kylpylään olisi kiva mennäkin vasta syksyllä kun ei voi uida enää järvessä/meressä ja kun ulkona on vähän huonompi sää niin voi nauttia hotellin sisätiloista =) Olemme olleet kerran hotellissa, tytöt olivat silloin 2v ja 4v. ja yövyimme Kuusamon Tropiikissa. Tytöille se oli valtavan upea kokemus jota muistelevat vieläkin.

Olemme käyneet vuosittain tivolissa mutta nautinto se ei ole ollut. Onginta ja pelit sekä narunveto on jees ja possujuna. Muissa laitteissa tulee paha olo. Huvispuistot eivät siis kuulu lastemme toivelistan kärkeen. Meillä vatsat saa sekaisin ihan ilmaiseksi kun ajamme liikenneympyrässä yhden ylimääräisen kierroksen =) Koululaisella rupeaa kääntämään vatsaa ja röyhtäyttämään aika näppärästi, sama efekti tulee mm. motarin rampilla kun on tiukka kaarre. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun tyttö on "pulauttanut" syliinsä tuossa tilanteessa.

Käymme joka vuosi koitelissa, tivolissa, nallikarissa, ainolassa, hoplopissa jne. mutta silti ne ovat lastemme toivepaikkoja. Emme ole juurikaan reissanneet elämäntilanteista johtuen; sairastelua, autottomuutta, vaikeita raskauksia ym. elämän realiteetteja on ollut syynä. Ja ihan sekin että me vanhemmat emme ole tottuneet lapsena reissamaan, olemme koti-ihmisiä. Mies reissaa työnsä vuoksi ja on asunut työnsä vuoksi ulkomailla tyttöjen ollessa pieniä.

Pitäisikö nyt siis päräyttää ja kuskata lapset jokaiseen huvipuistoon että he saavat kivoja kokemuksia? Keskustelupalstat alkavat pullistella juttuja siitä kuin jokainen lapsi ansaitsee jotain erityistä ja huvipuistot ym. ovat listan ykkösenä.
Mutta entä jos lapsi ei kaipaa sellaista? Viedäänkö väkisin ja istutetaan laitteisiin oksentelemaan? Jääkö lapsi OIKEASTI paitsi jostain hirmuisen tärkeästä jos ei pääse Linnanmäelle tai Särkänniemeen? Toki meillä lapset tietää huvipuistoista, muumimaasta ym. ja katsomme yhdessä netistä mitä kesälomakohteita on, mutta ne vain eivät vedä lapsiamme puoleensa.

Joulupukin pajakylä on yhteinen toivekohteemme jonne haluamme tänä vuonna mennä. Emme tosin ole vielä päättäneet olisiko kivaa käydä siellä kesällä vai vasta lähempänä joulua.

Niinkin arkinen asia kuin eväät ulkona on lapsillemme ihana juttu (vaikka se toistuu melkein joka ainoa päivä kesän aikana). Nytkin kun ei ole enää juurikaan lunta ja pihassamme oleva iso "retkikivi" on taas esillä on tytöt ottaneet eväät ulos joka päivä. Siellä he istuvat kivellä sämpylät kourassa, lämpimiä nakkeja foliokääreessä ja mehua limsapullossa ja nauttiat olostaan =) Välissä hassuttelemme ja lasken ikkunasta/parvekkeelta eväskorin hyppynarun varassa ja muutaman päivän päästä tytöt kysyy "voitko sä laskea taas eväät ikkunasta äiti?"

Kesälomatoive numero yksi on MUMMOLA. Olemme käyneet viimeisten vuosien aikana hävettävän vähän mummolassa, aiemmin mainitut syyt pätee tähänkin ja lisäksi se että miehen harvoina vapaina viikonloppuina emme ole jaksaneet/raskineet lähteä ajamaan pitkää matkaa. Tytöt ovat päässeet lomilla mummolaan, mutta me muut olemme käyneet viimeksi syyslomalla :(
3v. näkee unta mummolasta, saunomisesta, makkaranpaistosta papan kanssa, mökkärillä ajamisesta jne. Joka pv. kysyy "millon me mennään mummolaan?". Lempilaulu on "Mummolaan kun pyöräilemme" ja sitä lauletaan monta kymmentä kertaa päivässä. Poika keksii myös omia sanoja lauluun. Mm. "ruokapussin mummu meille mukaan muisti ojentaa, paistelemme makkaroita papan kanssa pihalla" jne.
Kesälomaan siis toivottavasti kuuluu useampi mummolareissu ja lähitienoon retkikohteet kuten Julmaölkky ja Kiutaköngäs, Keron karhutarhaa unohtamatta.

Varusteitakin on jo hankittu; kuopukselle kevyemmät rattaat rattia ja valjaita unohtamatta sekä 3v:lle vilkkaalle vilperille valjaat ja "talutushihna". Poika häviää silmänräpäyksessä tutkimaan uusia ja mielenkiintoisia asioita ja jos meinaan neljän lapsen kanssa yksin liikkua niin on hyvä olla varusteet valmiina! Vielä tässä on onneksi aikaa yrittää kasvattaa ne silmät tuonne selkäänkin, se voi tosin olla kovan työn ja tuskan takana eikä suunnattomasta yrityksestä huolimatta onnistumisesta ole takeita!

Toivotaan että tänä vuonna saan olla terveenä ja virkeänä lasten kanssa lomailemassa, viime kesänä oli jo ihan mukavia juttuja; kuopuskin pääsi 9pv:n ikäisenä ensi kertaa Koitelinkoskelle "makkaranpaistoon" =)

Aurinkoista viikonloppua!

Leppis

Ompeluita ja Vapputunnelmia

Viimeisen viikon aikana on tullut ommeltua todella paljon =) Kuopus sai useamman yöpuvun jotka oli pikaisia tehdä.  Koko 74, kaava oma muokkaus Ottobre-lehden haalarikaavasta. Ensi kertaa testasin myös Prymin metallisia neppareita ja Vario-nepperipihdeillä sain ne kunnolla kiinni! Vuosia sitten yritin neppareita kiinnittää vasaran avulla kuten ohjeessa neuvottiin mutta ikinä en saanut pysymään. Investoin jo aiemmin KAM-nepparipihdit ja nyt hiljattain nuo variot ja niitä käytän varmasti jatkossa eniten vaikka ovatkin hieman kalliimpia kuin kamin muovineppareissa. En tiedä lukeeko näitä kirjoituksia kukaan, mutta onpahan itselle muistissa mitä olen tehnyt ja milloin :)

Kankaita ostan kotimaasta lähinnä verkkokaupoista; Ikasyrilta , Royal-tuotteelta sekä Hannan kankaasta ja ulkomailta Michasilta. Kaikki ovat todella nopeita toimitusten suhteen ja Michasin paketti saksasta oli viikossa kotiovella!

Siinäpä olisi mukava pino ihanan pehmoisia yöpukuja pienelle miehelle =) Kaava on todella ihana muokkauksen jälkeen ja vaippapepullekin on tilaa kunnolla.

Siskonpojalla oli 2v. synttärit viime viikolla ja ompelin hänelle lahjaksi hupparin kevättä/syksyä ajatellen. Liivihupparin alle on kiva pukea vaikka fleecepusero kauppareissulle/kyläilyreissulle. Meidän 3v:lla on myös samalla kaavalla tehty liivihuppari ja eilen vappureissulla oli lisälämmikkeenä välikausihaalarin päällä.

Siskonpojan lempihahmo on Haisuli joten Haisuli päätyi myös hupparin selkämykseen. Kuva oli niin veikeä että siitä tulee kyllä itsekin hyvälle mielelle =) Kuvan olen siis piirtänyt peilikuvana kaksipuoleiselle liimaharsolle, silittänyt sen kankaaseen, leikannut osat yksitellen ja ommellut tiheällä siksakilla kiinni. Työn taustalla on tukena irtirevittävä tukikangas.

Omalle kuopukselle ompelin elefantti t-paidan tänään. Kaikkinensa työ vei aikaa 5 (viisi!) tuntia kankaiden leikkuusta viimeistelyyn. Pelkästään kuvan ompelemiseen meni aikaa kolmisen tuntia eli mitään pikasurautuksia nämä eivät ole, MUTTA nämä ovat uniikkikappaleita, yhtään toista täsmälleen samanlaista vaatetta ei ole olemassa ja se on minulle se juttu joka sykähdyttää. Tuskin täsmälleen samanlaisia yöpukujakaan tulee vastaan, mutta näitä applikointeja ei varmasti. Vaikka joku tekisi samasta kuvasta niin näissä on minun kädenjälkeni ja minun taitoni tai taitamattomuuteni.

Vappua vietimme Koitelinkoskella Kiimingissä. Aurinko lämmitti mukavasti nuotiopaikalla, tuuli oli todella kylmä ja hyvilläni olin että vauvalle laitoin vielä toppahaalarin päälle. Koululainen olisi lähtenyt legginsseissä mutta pakotin laittamaan sukkisten päälle collegehousut ja ulkohousut (8-vuotiaan mielestä maailman nolointa on käyttää ulkoiluhousuja!) ja nurinaa kuultiin koko automatka. Kun jalkauduimme Koitelissa autosta niin ensimmäisenä oli valittamassa vilua käsissä ja yläkropassa. Onneksi äiti oli fiksu ja varasi mukaan (kuten tapanani on) fleecepusakan jonka sai pukea takin alle. Lähtiessä vasta totesi että hyvä kun pakotin laittamaan ulkoiluhousut =)

Koitelinkoskella otin hieman kuvia kun jäät oli liikkeellä. Paras jäidenlähtö oli jo ohi, mutta mahtavia jäälauttoja vielä kulki kosken kuohuissa. Suosittelen matkailijoita poikkeamaan Koitelinkoskella Kiimingissä. Tunnelmatupa-kahvilasta haimme vielä jäätelöt, 10-kuinen kuopus sai maistella jäätelöä ensimmäistä kertaa ja riehaantui tyystin kun tarjoilu loppui. Pojalle oli haettava ikioma jäätelö ja maiskuttelikin puolikkaan eskimon. Enemmänkin olisi mennyt mutten hennonut antaa ettei käy masunpäälle.

Mukavaa viikonjatkoa teille jokaiselle! Meillä on nyt kesäloma! =) Huomiselle renkaiden vaihto kahteen autoon, minun auton sisäpuhdistus ja parvekkeen siivous. Siinäpä se päivä sujuukin!

Leppis