Rannalla

Pitkästä aikaa kuulumisia.

Meidän perheen kesä on just nyt varmaan parhaimmillaan! Ei ole vielä liian kuumaa =) Toki nautimme sitten kesän kuumina aamuina uimarannalla lekottelusta, mutta olemme enemmän sellaisia +15-tyyppejä. Kuumalla tulee aina pää kipeäksi juomisesta huolimattta, iho kutiaa ja punoittaa aurinkorasvoista huolimatta jne. joten aurinkoisina kesäaamuina pakkaamme aamupalan mukaan ja menemme rantaan jo 8-9 välillä. Syömme aamupalan, lapset uivat ja leikkivät hiekkaleluilla. Yhdentoista aikaan alkaa tulla ryysis ja me hipsimme tyytyväisinä kotiin lounaalle ja siestaa viettämään. Pahimman paahteen aikana pysyttelemme sisällä viileässä ja jos ulkona niin ehdottomasti varjossa. Tämän olemme kokeneet parhaimmaksi meille. Iltaisin sitten uudestaan uimaan samalle lähirannalle.

Eilen vietimme kesän ensimmäisen rantaillan "isolla hiekkalaatikolla". +13 astetta, hieman vilpakka pohjoistuuli joten ihan uikkari saati uintikeli ei ollut. Hieman nuhainen ja yskäinen kuopus napotti tyytyväisenä villasukat jalassa ja hupparitakki visusti päällä ja silti kädet olivat aika vilpoisat.

Tuossapa hieman tyylinäytettä varustuksesta! =) Olimme ainoat rantailijat... kävelijöitä oli rantatiellä jonkin verran, mutta varsinaisella ranalla ei ollut meidän lisäksemme muita. Tilaa oli siis ihan reilusti heitelle frisbeetä ja rakennellea isoja linnoja ja kaivella tunneleita. Vauva nautti olostaan täysillä! Kaivoi hiekkaa, mönki ja kömpi, haisteli ja maisteli.
Meillä oli viltit mukana ja istuimme vilteille syömään eväitä; juustovoileipiä, kaakaota ja rahkaa. Pieni joi maitotetrasta pillillä onnelisen näköisenä.

Lapset innostuivat tekemään hiekkaenkeleitä ja kuvassa koululaisen tekemä enkeli. Lapset nauroivat ja lauloivat, juoksivat ja iloitsivat. Tunnearvo illasta on varmasti mittaamaton meille jokaiselle ja ihania hetkiä piirtyi luultavasti jokaisen mieleen.

Siskosten iloiset jalat! Kahlasimme vedessä (kylmää! BRRR!) ja loiskuttelimme onnelisena. Miesväki tyytyi pitämään lenkkarit jalassa. 3v. halusi olla ilman kenkiä, mutta jalan osuessa kylmään ja märkään santaan ryhtyi kiljumaan "en mä olisi halunnut mutta kun sä pyysit" (olin kysynyt että haluatko!) =) Hiekka itsessäään oli todella lämmintä koska aurinko paistoi suoraan rannalle, mutta ihan veden äärellä hiekka oli ihanan märkää ja kylmää, pursui varpaiden välisä kävellessä. Oli rentouttavaa lissutella itselläkin kuravellissä!

Ranta on minulle ja miehelle tärkeä paikka... rentouttava miettimispaikka tarpeen tullen. Siellä voisi leppeässä kesätuulessa istua auringonlaskuun ja varmasti tulee kesän aikana istuttuakin.
Elämän isoin päätös on tehty tuolla ranalla kävellessä reilu vuosi sitten. Minulla oli silloin reilu 2kk aikaa synnytykseen, viimeisestä leikkauksesta oli aikaa kai kolme viikkoa. Ihana kummitätini tuli lapsia katsomaan illaksi, kävimme miehen kanssa syömässä ja ajoimme rannalle kävelemään. En jaksanut edes ihan majakalle asti kävellä, mutta auringonlaskiessa, käsi kädessä kävellessä hiljalleen molempien päässä raksutti. Kotiin ajellessa edessämme näkyi sateenkaari. Purskahdin itkuun ja kysyin mieheltä että ajetaanko sinne asti ja mies totesi että ajetaan vain. Minä jatkoin "Jospa sieltä se meidän Onni löytyy". Hetken päästä mies kehotti katsomaan mihin sateenkaaren pää näyttää kääntyvän ja kotiinhan se kääntyi. Samalla yksi suuuri päätös varmistui ja seuraavana aamuna oli edessä iso harppaus onnen etsimisessä. Sen tarkemmin en asiaa avaa, mutta tuon päätöksen jälkeen elämässä on ollut onnenhetkiä enemmän kuin vuosiin aiemmin! Ja niin hassua kuin se onkaan, järjestelyineen kaikkineen lopullinen muutos tapahtui täsmälleen sinä päivänä kun kuopuksemme syntyi (viikkoa ennen laskettua aikaa). Ja nyt meiltä löytyy Onni ihan elävänä itsenään sekä onni, onnellisuuus ja tyytyväisyys elämään itsessään. Ja selvennyksenä että lapsi ei ole meille onnenamuletti (kuten eräs ilkeämielinen ihminen minulle sanoi) vaan hänen syntymänsä oli suuri onni ja ihme, hänellä oli suuri onni matkassa selvitessään läpi raskauden suurien koettelemusten ja saadessaan syntyä terveenä ja hyvinvoivana ja hän tuo omana itsenään meille päivittäin onnen ja ilon tunteita. Siksi hänen nimensä on Onni <3 Emme odota hänen olemassaolonsa tuovan meille lottopottia, komeaa taloa ja hienoa autoa;  hänen olemassaolonsa on se ONNI!

Katson autiota hiekkarantaa... kiitollisena, onnellisena, iloisena. Rantahietikossa näkyy meidän jälkemme seuraaville kävijöille, merkkinä hauskoista ja onnellisista hetkistä!

Ihania kesäpäiviä ihan jokaiselle!

Leppis

Luonne-eroja

Sateista huomenta!

Koko yön on satanut vettä ja edelleen ropisee kunnolla akkunoihin. Tarkoitukseni oli hypätä bussiin ja viettää aikaani ihan ajan kanssa kaupungilla. Ostettavaa olisi vaikka miten paljon... itselleni vaatteita ja kengät, kotiin hieman sitä ja hieman tätä, kiertää kirpputorilla tekemässä löytöjä jne. Pääseehän sinne sateellakin mutta taidan hurauttaa omalla autolla.

Illalla juttelimme miehen kanssa tuntikausia lasten nukahdettua. Meillä on ollut nuoresta saakka tapana jutella, jutella ja jutella. Miehen ollessa paljon töissä laitamme tekstiviestiä; "miten voit? Miten menee? Ikävä sua. Rakastann sua!" jne. Sellaisia tärkeitä arjen juttujakin ilmoittelen kuin lasten hampaanlähdöt, hampaiden tulemiset, kokeiden tulokset jne. Toisinaan kun nähdään maanantaina aamuna ja pieniä vilauksia lukuunottamatta seuraavan kerran esim. ke-iltana.

Pohdimme illalla lasten luonne-eroja ja persoonia. Jokainen neljästä lapsestamme on oma persoonansa ja kuinka rakastankaan jokaista suunnattomasti.

Esikoinen 8v. on aina ollut hieman arka uusiin ihmisiin tutustumisessa vaikka hänen kanssa olen kulkenut 4kk:n iästä saakka kerhoissa.
Tyttö on ns. hajamielinen professori;; oppi tunnistamaan kirjaimet 2v8kk:n iässä, tuttuja sanoja osasi muodostaa magneettikirjaimilla pian tuon jälkeen, oppi aikaisin lukemaan ja kirjoittamaan, laskee päässä suuria lukuja jne. Tiedonjano on loputon; kyselee, katselee, kuuntelee, lukee, tutkii jne. Matematiikan kokeita täytyy tehdä hänelle viikonloppuisin ja iltaisin.
Itseluottamus on suunnaton; hän ryhtyy tekemään uusia juttuja ennakkoluulottomasti ja oppii asiat nopeasti. Kuitenkin hän tarvitsee kehua ja kiitosta osaamisestaan. Harmistui taannoin kun opettaja ei ollut kehunut häntä hienosti menneestä äikänkokeesta. "Mua kehutaan aina vaa matikassa ja mua harmittaa kun ei kehuta muissa jutuissa vaikka mä olen hyvä muissakin". No, Helmeen tuleen kuitenkin usein viestiä hienosti tehdystä YLT:n tehtävästä tai upeasti soitetusta nokkisläksystä, hienosta soittoasennosta, liikuntavarusteiden mukanaolosta tms.

Tyttö huolehtii itse omista tavaroistaan, liikuntavaatteet muistaa ottaa tunnollisesti mukaan (joskus on käynyt niinkin että koko muulta luokalta, yht. 14 oppilasta, puuttuu liikuntavaatteet!), läksyt tekee samantien koulusta tullessaan ja jos ei ole tulossa läksyä niin kysyy opelta voisiko saada jotain tehtäviä =)
Hieman vakavamielinen tyttö, joka ei luo kovin helposti ystävyyssuhteita. Kotioloissa ja läheisten seurassa nauravainen ja toisinaan kiukuttelevainenkin ihana pakkaus. Isäänsä tullut. Ihana tyttö jolla paljon viisaita ajatuksia. Tunneälyä löytyy enemmän kuin monelta muulta ikäiseltään.

5v. tyttö taas elää tunteella, joka solullaan. Naurua, itkua, hassuttelua, kiukkua; kaikkea sopivassa suhteessa. Pitää perheelle "nyhjää tyhjästä"-iltoja jolloin esittää toiveidemme mukaan näytelmiä tai keksii runoja/lauluja kahden annetun sanan perusteella.
Luo ystävyyssuhteita missä ikinä liikummekaan; kokoaa porukan yhteen ja ryhtyy ohjaamaan leikkejä ja touhuja. Jokapaikan puuhatyttö kun itse innostuu. Siivoushommissa pääasiassa äärimmäisen laiska; vessahätää, janoa ja väsyä ilmaantuu kummasti kun oma huone pitäisi laittaa kuntoon.
Mielenkiinnon kohteena vauvat joita paijaa ja hoitaa mielellään ja hänellä lempeä asenne pieniin. Pikkuveli on saanut tottua sylittelyyn, nosteluun, haleihin ja suukkoihin =)
Temperamenttia tytöltä löytyy sopivassa suhteessa; kun suutahtaa niin sen kuulee naapurin kuuro pappakin! Leppyykin kyllä sitten nopeasti. Huumorintaju on valtavan hyvä, tosin itsestään vitsailua ei siedä yhtään vaan siitä pahoittaa mielensä herkästi vaikka vitsailu olisi hyväntahtoista. Väärin tehtyään  hän pahoittaa mielensä toruista, mutta toteaa "minä en muistanut" ja aivan aidosti uskon että hän ei aina muistakaan sovittuja sääntöjä kun uteliaisuus voittaa.
Tyttö on hyväntahtoinen, muttei annan kenenkään hyppiä silmilleen. Pihalla joskus vierailevia naapuritalojen poikia on ojentanut sanallisesti hyvinkin topakasti. Valloittava persoona, jolla todella ilmeikkäät kasvot ja hersyvä nauru. Äidin tyttö.

Väliin pistän kuvaa ompeluksistani niin ei tule niin yksitotinen pelkkää tekstiä sisältävä postaus =)

Ampparipaita, koko 74.

Ja Ankka-paita koko myöskin 74.


Kaksi nuorinta lasta on poikia ja he ovat kuin yö ja päivä keskenään.

3v. on tulta ja tappuraa. Tulipiippu. Kiivasluontoinen; kiihtyy nollasta sataan alle sekunnin jos ei jokin onnistu tai ei saa jotain periksi. Kuuluu ikään, mutta kuuluu myös luonteeseen. Äärimmäisen liikunnallinen poika, ketterä jaloistaan, vahva käsistäään.
Kiinnostunut nikkaroinnista ja näpertelystä, leikkii mielellään ulkona ja ajelee pyörällä. Sairautensa takia väsähtää helposti joka johtaa kiukkuiseen mieleen lähes päivittäin. On sairastellut läpi elämänsä, 3-viikkoisesta alkaen.
Arka tutustumaan uusiin ihmisiin, joskin rohkaistunut viimeisen vuoden aikana kovasti. Mutta ehdoton ja tarkka reviiri hänellä on jonka yli vieras ihminen ei saa tulla ennenkuin pääsee tutuksi.
Upea, temperamenttinen persoona, velmuilija. Musikaalinen ja kova tanssimaan. Äidin poika.

Kuopus, 10kk on syntymästään asti ollut nauravainen, iloinen, tyytyväinen, rauhallinen. Itkee jos on kipeänä tai isoveli tuuppii. Vauvana saattoi itkeä yliväsymystään tunninkin, mutta harvassa oli ne kerrat. Nykyisin, ei itke läheskään päivittäin. Aamulla herää tyytyväisenä rupatellen ja ryhtyy leikkimään. Kun on ruokaa, kuivaa yllä ja riittävästi syliä, halia ja seuraa niin tämäm kaverin kanssa on äärimmäisen helppoa (kop, kop). Onnellisten tähtien poika <3 Tutkii ympäristöään suurella mielenkiinnolla, rakastaa paijauksia ja isompien touhuihin mukaanpääsyä. Äidin kainaloinen, mutta myös erittäin paljon isin poika. Oisko se niinkuin Päätalon Kalle; "isin ja äitin yhteinen" =D Suurella mielenkiinnolla odotan millainen persoona hänestä kuoriutuu; säilyykö rauhallisuus ja aurinkoinen asenne läpi elämän? Toivotaan niin!

Niin on perheeseen sattunut neljä omanlaistaan persoonaa. Kaikki rakkkaita ja kaikista olemme äärimmäisen kiitollisia <3

Viimeisenä kuvana vielä kuopuksen t-paita osastoa:

Papukaija-teeppari koko 74. Kaikki kuvat ovat applikoituja.

Äitienpäivälahja on äidilleni kustomoitu, siitä laitan kuvaa kunhan saan paketin toimitettua henk.koht. ensi viikolla. Olen itse aivan liekeissä kyseisestä lahjasta sillä siitä tuli aivan ihana :)

Mukavaa viikonloppua ja hyvää mieltä kaikille!

Leppis

Lasten toiveita

Lasten kanssa puhuimme kesälomatoiveista. Meillä on nyt isi lomalla, mutta koululainen koulussa. Mies on ansainnut rankan talven jälkeen lomailua ja etenkin lapset isän seuraa ja huomiota enemmän kuin mihin on ollut aikaa. Eli nyt suurin osa lomasta vietetään kotosalla, kivoja pikku retkiä tehden ja kotoisia puuhia puuhaten. Isä nauttii vapaasta ja lasten seurasta ja lapset isän seurasta. Loman jälkeen heti onkin sitten useamman päivän ero ja kiireinen kesä. Toinen lomapätkä koko perheellä vietetään heinäkuussa, 2 viimeistä viikkoa.

Kyselin jokaiselta mikä olisi kivaa kesällä. Esikoinen halusi päästä Ranualle, Tietomaahan ja Koiteliin, 5v. toivoi pääsyä Ainolanpuistoon ja 3v. HopLoppiin. Koululaisen toivelistalle päätyi vielä hotellissa tai kylpylässä yöpyminen. Hetken mietittyään tosin tuli siihen tulokseen että kylpylään olisi kiva mennäkin vasta syksyllä kun ei voi uida enää järvessä/meressä ja kun ulkona on vähän huonompi sää niin voi nauttia hotellin sisätiloista =) Olemme olleet kerran hotellissa, tytöt olivat silloin 2v ja 4v. ja yövyimme Kuusamon Tropiikissa. Tytöille se oli valtavan upea kokemus jota muistelevat vieläkin.

Olemme käyneet vuosittain tivolissa mutta nautinto se ei ole ollut. Onginta ja pelit sekä narunveto on jees ja possujuna. Muissa laitteissa tulee paha olo. Huvispuistot eivät siis kuulu lastemme toivelistan kärkeen. Meillä vatsat saa sekaisin ihan ilmaiseksi kun ajamme liikenneympyrässä yhden ylimääräisen kierroksen =) Koululaisella rupeaa kääntämään vatsaa ja röyhtäyttämään aika näppärästi, sama efekti tulee mm. motarin rampilla kun on tiukka kaarre. Ei ole yksi eikä kaksi kertaa kun tyttö on "pulauttanut" syliinsä tuossa tilanteessa.

Käymme joka vuosi koitelissa, tivolissa, nallikarissa, ainolassa, hoplopissa jne. mutta silti ne ovat lastemme toivepaikkoja. Emme ole juurikaan reissanneet elämäntilanteista johtuen; sairastelua, autottomuutta, vaikeita raskauksia ym. elämän realiteetteja on ollut syynä. Ja ihan sekin että me vanhemmat emme ole tottuneet lapsena reissamaan, olemme koti-ihmisiä. Mies reissaa työnsä vuoksi ja on asunut työnsä vuoksi ulkomailla tyttöjen ollessa pieniä.

Pitäisikö nyt siis päräyttää ja kuskata lapset jokaiseen huvipuistoon että he saavat kivoja kokemuksia? Keskustelupalstat alkavat pullistella juttuja siitä kuin jokainen lapsi ansaitsee jotain erityistä ja huvipuistot ym. ovat listan ykkösenä.
Mutta entä jos lapsi ei kaipaa sellaista? Viedäänkö väkisin ja istutetaan laitteisiin oksentelemaan? Jääkö lapsi OIKEASTI paitsi jostain hirmuisen tärkeästä jos ei pääse Linnanmäelle tai Särkänniemeen? Toki meillä lapset tietää huvipuistoista, muumimaasta ym. ja katsomme yhdessä netistä mitä kesälomakohteita on, mutta ne vain eivät vedä lapsiamme puoleensa.

Joulupukin pajakylä on yhteinen toivekohteemme jonne haluamme tänä vuonna mennä. Emme tosin ole vielä päättäneet olisiko kivaa käydä siellä kesällä vai vasta lähempänä joulua.

Niinkin arkinen asia kuin eväät ulkona on lapsillemme ihana juttu (vaikka se toistuu melkein joka ainoa päivä kesän aikana). Nytkin kun ei ole enää juurikaan lunta ja pihassamme oleva iso "retkikivi" on taas esillä on tytöt ottaneet eväät ulos joka päivä. Siellä he istuvat kivellä sämpylät kourassa, lämpimiä nakkeja foliokääreessä ja mehua limsapullossa ja nauttiat olostaan =) Välissä hassuttelemme ja lasken ikkunasta/parvekkeelta eväskorin hyppynarun varassa ja muutaman päivän päästä tytöt kysyy "voitko sä laskea taas eväät ikkunasta äiti?"

Kesälomatoive numero yksi on MUMMOLA. Olemme käyneet viimeisten vuosien aikana hävettävän vähän mummolassa, aiemmin mainitut syyt pätee tähänkin ja lisäksi se että miehen harvoina vapaina viikonloppuina emme ole jaksaneet/raskineet lähteä ajamaan pitkää matkaa. Tytöt ovat päässeet lomilla mummolaan, mutta me muut olemme käyneet viimeksi syyslomalla :(
3v. näkee unta mummolasta, saunomisesta, makkaranpaistosta papan kanssa, mökkärillä ajamisesta jne. Joka pv. kysyy "millon me mennään mummolaan?". Lempilaulu on "Mummolaan kun pyöräilemme" ja sitä lauletaan monta kymmentä kertaa päivässä. Poika keksii myös omia sanoja lauluun. Mm. "ruokapussin mummu meille mukaan muisti ojentaa, paistelemme makkaroita papan kanssa pihalla" jne.
Kesälomaan siis toivottavasti kuuluu useampi mummolareissu ja lähitienoon retkikohteet kuten Julmaölkky ja Kiutaköngäs, Keron karhutarhaa unohtamatta.

Varusteitakin on jo hankittu; kuopukselle kevyemmät rattaat rattia ja valjaita unohtamatta sekä 3v:lle vilkkaalle vilperille valjaat ja "talutushihna". Poika häviää silmänräpäyksessä tutkimaan uusia ja mielenkiintoisia asioita ja jos meinaan neljän lapsen kanssa yksin liikkua niin on hyvä olla varusteet valmiina! Vielä tässä on onneksi aikaa yrittää kasvattaa ne silmät tuonne selkäänkin, se voi tosin olla kovan työn ja tuskan takana eikä suunnattomasta yrityksestä huolimatta onnistumisesta ole takeita!

Toivotaan että tänä vuonna saan olla terveenä ja virkeänä lasten kanssa lomailemassa, viime kesänä oli jo ihan mukavia juttuja; kuopuskin pääsi 9pv:n ikäisenä ensi kertaa Koitelinkoskelle "makkaranpaistoon" =)

Aurinkoista viikonloppua!

Leppis

Ompeluita ja Vapputunnelmia

Viimeisen viikon aikana on tullut ommeltua todella paljon =) Kuopus sai useamman yöpuvun jotka oli pikaisia tehdä.  Koko 74, kaava oma muokkaus Ottobre-lehden haalarikaavasta. Ensi kertaa testasin myös Prymin metallisia neppareita ja Vario-nepperipihdeillä sain ne kunnolla kiinni! Vuosia sitten yritin neppareita kiinnittää vasaran avulla kuten ohjeessa neuvottiin mutta ikinä en saanut pysymään. Investoin jo aiemmin KAM-nepparipihdit ja nyt hiljattain nuo variot ja niitä käytän varmasti jatkossa eniten vaikka ovatkin hieman kalliimpia kuin kamin muovineppareissa. En tiedä lukeeko näitä kirjoituksia kukaan, mutta onpahan itselle muistissa mitä olen tehnyt ja milloin :)

Kankaita ostan kotimaasta lähinnä verkkokaupoista; Ikasyrilta , Royal-tuotteelta sekä Hannan kankaasta ja ulkomailta Michasilta. Kaikki ovat todella nopeita toimitusten suhteen ja Michasin paketti saksasta oli viikossa kotiovella!

Siinäpä olisi mukava pino ihanan pehmoisia yöpukuja pienelle miehelle =) Kaava on todella ihana muokkauksen jälkeen ja vaippapepullekin on tilaa kunnolla.

Siskonpojalla oli 2v. synttärit viime viikolla ja ompelin hänelle lahjaksi hupparin kevättä/syksyä ajatellen. Liivihupparin alle on kiva pukea vaikka fleecepusero kauppareissulle/kyläilyreissulle. Meidän 3v:lla on myös samalla kaavalla tehty liivihuppari ja eilen vappureissulla oli lisälämmikkeenä välikausihaalarin päällä.

Siskonpojan lempihahmo on Haisuli joten Haisuli päätyi myös hupparin selkämykseen. Kuva oli niin veikeä että siitä tulee kyllä itsekin hyvälle mielelle =) Kuvan olen siis piirtänyt peilikuvana kaksipuoleiselle liimaharsolle, silittänyt sen kankaaseen, leikannut osat yksitellen ja ommellut tiheällä siksakilla kiinni. Työn taustalla on tukena irtirevittävä tukikangas.

Omalle kuopukselle ompelin elefantti t-paidan tänään. Kaikkinensa työ vei aikaa 5 (viisi!) tuntia kankaiden leikkuusta viimeistelyyn. Pelkästään kuvan ompelemiseen meni aikaa kolmisen tuntia eli mitään pikasurautuksia nämä eivät ole, MUTTA nämä ovat uniikkikappaleita, yhtään toista täsmälleen samanlaista vaatetta ei ole olemassa ja se on minulle se juttu joka sykähdyttää. Tuskin täsmälleen samanlaisia yöpukujakaan tulee vastaan, mutta näitä applikointeja ei varmasti. Vaikka joku tekisi samasta kuvasta niin näissä on minun kädenjälkeni ja minun taitoni tai taitamattomuuteni.

Vappua vietimme Koitelinkoskella Kiimingissä. Aurinko lämmitti mukavasti nuotiopaikalla, tuuli oli todella kylmä ja hyvilläni olin että vauvalle laitoin vielä toppahaalarin päälle. Koululainen olisi lähtenyt legginsseissä mutta pakotin laittamaan sukkisten päälle collegehousut ja ulkohousut (8-vuotiaan mielestä maailman nolointa on käyttää ulkoiluhousuja!) ja nurinaa kuultiin koko automatka. Kun jalkauduimme Koitelissa autosta niin ensimmäisenä oli valittamassa vilua käsissä ja yläkropassa. Onneksi äiti oli fiksu ja varasi mukaan (kuten tapanani on) fleecepusakan jonka sai pukea takin alle. Lähtiessä vasta totesi että hyvä kun pakotin laittamaan ulkoiluhousut =)

Koitelinkoskella otin hieman kuvia kun jäät oli liikkeellä. Paras jäidenlähtö oli jo ohi, mutta mahtavia jäälauttoja vielä kulki kosken kuohuissa. Suosittelen matkailijoita poikkeamaan Koitelinkoskella Kiimingissä. Tunnelmatupa-kahvilasta haimme vielä jäätelöt, 10-kuinen kuopus sai maistella jäätelöä ensimmäistä kertaa ja riehaantui tyystin kun tarjoilu loppui. Pojalle oli haettava ikioma jäätelö ja maiskuttelikin puolikkaan eskimon. Enemmänkin olisi mennyt mutten hennonut antaa ettei käy masunpäälle.

Mukavaa viikonjatkoa teille jokaiselle! Meillä on nyt kesäloma! =) Huomiselle renkaiden vaihto kahteen autoon, minun auton sisäpuhdistus ja parvekkeen siivous. Siinäpä se päivä sujuukin!

Leppis

Kesäloman odotellessa

Ompeluita on tullut tehtyä nyt urakalla. Jossain vaiheessa oli into hieman hukassa, mutta nyt uudella innolla olen kankaiden kimppuun syöksynyt aina joutohetkinä.

Housuja, t-paitoja, huppareita, liivihuppareita, mekkoja jne. Ihania, värikkäitä vaatteita on lapset saaneet ja mukava kun koululainenkin vielä hyväksyy äidin tekemät vaatteet. Tosin hieman on jo tarkennusta tullut ettei kovin lapsekkaita saa tehdä =)

Kuopus-mönkijäinen on saanut ihania housuja! Kovin on mukavannäköinen mittarimato kulkiessaan monenlaiset kuviot vaipan peittona. Vai mitä?

 

Pieni leppäkerttupöksy mönkii pitkin kotia tutkimassa paikkoja. Ylöspäin ei ole vielä mieli tehnyt mutta eipä ole niin kiirettäkään! Noita housuja tein useammat; etanoita, leppäkerttuja, pilviä jne. Body on myös itse tehty kuten meidän lasten käyttövaatteista suurin osa.

Kesälomaa odottelemme kovasti! Koululaiselle pyydämme pari-kolme pv vapaata ja uskon että onnistuu kun koulu on sujunut niin loistavasti ja viimeiset viikot on usein sellaista "löysäilyä" muutenkin.

Kesälomalla olisi mukava tehdä jotain erityisen kivaa. Kovin monet huvittelupaikat ei taida olla täydellä teholla vielä auki, mutta toisaalta jo tivolissa lasten vatsat menee sekaisin joten ehkä ne eivät ole ihan meidän juttu. Ranuan eläinpuisto on ihan vakiojuttu mutta mitä kivaa tekemistä etelässä? Risteily olisi mukava, mutta miehen merisairaus taitanee poissulkea Junibackenin ja Grönalundin. Delfinaarioon olisi kiva käydä tutustumassa ja nyt toukokuussa voisi olla hieman vähemmän ryysistä; toki tietysti luokkaretkeläisiä voi olla kovinkin paljon jo tuolloin. Toisaalta olisi mukava suunnitella etukäteen, toisaalta kiva olisi reissata vähän fiiliksen mukaan. Ehkä fiilisreissulle ennemmin heinäkuussa kun on toivonmukaan huomattavasti lämpimämpää.

Jos nyt joku sattuu lukemaan niin kertokaapa omia kivoja kokemuksia kesäloman vierailupaikoista ja mukavista majoitusvaihtoehdoista!

Meillä siis lomaillaan kahdessa osassa ja ensimmäinen lomapätkä alkaa ensi viikon keskiviikkona ihan virallisesti kun mies on vielä ti-ke yön töissä. 

Laitanpa loppuun vielä kuvan esikoisen (8v) tekemästä ystävänpäivälahjasta luokalleen.

Tyttö ompeli pupun itse, minä autoin raajojen kiinnittämisessä. Vaatteet teimme yhteistyönä. Tyttö on käsityöihminen kuten me vanhemmatkin ja tykkää ilahduttaa todella paljon läheisiä. Koulukaverit saivat siis pupun maskotiksi luokkaansa <3

Nyt kaavoja piirtämään niin ehdin vielä jotain tälle illalla ommella. Siskonpojalle on luppeissa Haisuli-huppari, jahka saan liimaharson kotiin saakka. Tilasin sen Royal-tuotteelta ja yleensä Saija on nopeasti laittanut pakettia postiin joten jospa viikonloppuna pääsisin applikoimaan. Mies tosin sai lauantaiksi työvuoron ja sunnuntaina pelailee päivän Paintballia joten päiväuniaikaan saa pitää kiirettä.

Iloista viikkoa! Lumet sulaa kyllä nopsaan kun vettä satelee ja lämpöasteita on useampia. Toivotaan erityisen lämmintä toukokuun alkua ja hyvää lomasäätä niin meille kuin muillekin lomailijoille!

Leppis

Äidin oma aika ja vauvanruokajuttuja

Olen miettinyt kuinkahan paljon muut äidit ottavat omaa aikaa? Ja miettinyt pitäisikö minun ottaa omaa aika enemmän? Tai edes pyrkiä siihen.

Olen huono lähtemään kotoa mihinkään yksin. Poden huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä ja yleistä kurjaa mieltä. Toisaalta silloin harvoin kun lähden on ihana vain tutkia rauhassa kaupan valikoimaa tai kiertää kirpputoreja.

Mies on paljon töissä ja olen välissä useita iltoja+öitä lasten kanssa yksin sekä tietysti jokaisen arkipäivän kun mies on päivätyössään.  Kahdestaan emme oikeastaan koskaan pääse mihinkään, mutta siihen olemme jo tottuneet ja parisuhdetta hoidetaan ihan kotosalla. Ylämäet ja alamäet selvitetään puhumalla vaikka minä olenkin toisinaan taipuvainen pitämään mykkäkoulua jos mies ei ymmärrä niskan asennosta mitä tarkoitan ;)

Viime viikolla kävin pitkästä aikaa marketissa kolmen nuoremman kanssa. Reissu oli ihan lepppoisa, ei draamaa eikä kiukuttelua (mitä 3v. saattaa aiheuttaa kun ei saa yhtä sun toista haluamaansa asiaa). Mutta nyt oli se oma raha jolla sai ostaa lelun ja namun niin reissu sujui hyvin.
En ole pitkään, pitkään aikaan käynyt marketissa. Lähikaupassa tulee pyörähdettyä melkein viikottain, mutta pääasiassa mies käy töistä lähtiessä isossa kaupassa kun se on työpaikan vieressä.

Eilen lähdin isommille ostoksille itsekseni ja päätin että nautin joka hetkestä ja hymyilen ruuhkasta huolimatta jokaiselle vastantulijalle :) Ja niin totisesti tein! Hymyilin ja ihmiset hymyilivät takaisin, jonkun tuntemattoman kanssa vaihdoin muutaman sanan sekä elokuvahyllyllä että lottopisteessä. Lottopisteellä eläkeläisrouvan kanssa vaihdettuani muutaman sanan toivotin hänelle onnea loton suhteen ja hän hämmästyi silminnähden. "Ö ö khiitos" hän henkäisi, katsoi hetken kengänkärkiään ja jatkoi "kiitos samoin, vaikka toivon kyllä ITSELLENI koko pottia" =D Minulle riittäisi pienikin osuus, vaikka sen verran että saisi asuntolainan maksettua loppuun. Tai tehtyä pienen reissun johonkin ja autettua siskoa eräässä tärkeässä asiassa.

Vauvaruokahyllyllä sekosin tyystin! Mikä määrä erilaisia vauvanruokia! En muistanutkaan tuollaista hyllyriviä toinen toistaan eksoottisempia makuja, maitojakin montaa eri sorttia. Edellisestä reissusta taitaa siis olla aikaa ainakin 3kk. Moni varmasti hämmästelee asiaa, mutta vaikka asun n. 4km:n päässä keskustasta en ole siellä käynyt sitten viime kesän... vai kävinköhän silloinkaan? Ehkä se oli sittenkin toissakesä. Minulla vain ei ole mitään asiaa kaupunkiin; en viihdy tungoksessa, erikoisliikkeestä tarvitsemani jutut (kankaat, askartelutarvikkeet yms) tilaan netistä tutuilta yrittäjiltä, lähikauppaan on matkaa 500m, marketti on toisessa suunnassa jne. Minun huvituksiini ei myöskään kuulu baarireissut joten niidenkään varjolla ei kaupunkiin asti tule kuljettua. Ihan liian harvoin tulee lähdettyä ihan yksin mihinkään... 8½v. kotiäitinä on tehnyt tehtävänsä ja lapset "ovat mukana" vaikka olisin yksin liikkeellä sillä unohdan yleensä olevani yksin liikenteessä ja hetkeksi sydän pomppaa kurkkuun "apua, minne ne juoksi/unohtui" =D

No, palatakseni vauvanruokiin... vauvamme on sihtikurkku parhainta laatua. Soseen täytyy olla sileää, uusia makuja maistellaan ja yökkäillään pitkään, puuroa ei syö ollenkaan vaikka laitan sen ihan sileäksi ja maustan lempisoseellaan. Kotitekoisia peruna-kasvis-lihasoseita ei suostu syömään ollenkaan
No, marketin valikoimista innostuneena tutkin purkin toisensa jälkeen, valitsin pienelle tuttuja ja turvallisia soseita sekä aivan uusia makuja; ostin kokeeksi jopa 8-kuisen ruokia kun lapsella on pienet hampaat jo esillä sekä ylä- että alaleuassa. Syöminen on ollut takkuista alusta asti joten siksi olemme käyttäneet enimmäkseen valmisruokia, jopa purkkipuuroa on maistatettu muttei sekään oikein ole kelvannut.
Tutkin huvikseni maitovalmisteita; On NAN1 ja NAN2-maitoa, on muksun maitojuomia, semperin valmistamia vastikkeita jne. Jopa pillillä juotavia tetroja. Tulin siihen tulokseen että vauvanruokabisnes on varmasti miljoonabisnes sillä valmistajia on monta ja valikoimat ovat valtavat.

Esikoisen kohdalla olisin syyllistynyt valmisruuista, maitokorvikkeista yms. mutta nyt osaan ottaa jo rennosti! Elämä on kuljettanut tällä tavalla ja asettanut omat rajansa fyysiselle terveydelleni. Synnynnäisenä vikana olen saanut hieman huonosti toimivan munuaisen jota sitten hoidetaan vuosittain toisinaan kiireellisenä, toisinaan ihan suunnitellusti. Terveyttäni vaaliakseni yritän saada nukuttua mahdollisimman hyvin joten kun vauva alkoi valvottaa öisin olemalla rinnalla tunnin välein eikä "vaiva" mennyt ohi parissa viikossa, hän siirtyi korvikkeisiin. En suostu syyllistymään siitä että lapseni saa valmisruokaa tai korviketta. Minulle on tärkeintä että hän syö, saa masunsa täyteen ja on tyytyväinen oloonsa. Nälkäisenä ei ole kiva olla itsestäkään, saati sitten vauvasta. Minä en osaa "patistaa" vauvaa syömään puuroa/kotiruokaa kun hän yökkää ankarasti joka lusikallista. Kun hän syö pienen purkillisen vaikkapa kasvis-kinkkuherkkua niin olen iloinen; hän sai itsensä kylläiseksi, nauraa ja leikkii. Ei meillä isommatkaan syö enää purkkiruokia tai kaupan eineslaatikoita vaan ihan normaalia kotiruokaa. Luultavasti kuopuskin siis oppii syömään ihan tavallista kotiruokaa kunhan hieman sihdin reiät suurenee! =D

Kauppareissulla katselin jo kevät- ja kesäkenkävalikoimaa. Kumisaappaita on ostettava 2 paria, goretex-kenkiä 2 tai 3 paria ja kesäkenkiä sekä sandaaleita 3 paria kumpiakin. Vauvan kenkätilannetta katsotaan sitten kun hän alkaa könyämään pystyasentoon.

Muutoin minun oma aikani on ompelua. Ompelen joko lasten ollessa seurana tai silloin kun on mahdollista niin menen ihan ompelupöydän ääreen ja pistän oven kiinni. Toisinaan mies lähtee lasten kanssa ulkoilemaan jotta saan ihan keskeytyksettä ommella pari tuntia. Tärkeitä hetkiä minulle. Miehen omia juttuja töiden lisäksi on auton laittaminen (hänellä on harrastusautona Pontiac Firebird josta hän on tehnyt RitariÄssä-version) ja leffakäynnit sekä kuntosalihommat. Ne hänelle suon ilomielin.

Isoja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen vilisee ajatuksissa ja pyöritellään monenlaisia vaihtoehtoja. Aika näyttää mihin suuntaan elämä kuljettaa, mutta iloisella mielellä odotamme tulevaa. Vaikka elämä pysyisi näissä uomissaan jatkossakin niin ei siinäkään valittamisen aihetta :)

Ensi viikon jälkeen mies jää ansaitulle lomalle. Mitään isompia suunnitelmia ei ole kun koululaisella ei ole lomaa, mutta tärkeintä on perheen yhteinen aika ja yhteinen tekeminen. Koululainen saanee vapaata pari-kolme päivää jotta voimme käydä jossain hieman kauempana. Ranuan eläinpuistoon ainakin olisi aikomus suunnata sillä siellä on uusi jääkarhunpentu jota on ehdottomasti päästävä ihailemaan!

Tällaista sekalaiista pohdintaa tällä kertaa... ei päätä ei häntää kun jutut rönsyilee. Tuleepahan itselle muistiin.

Aurinkoista loppuviikkoa jokaiselle!

Lepppis

Raha puhuu. Vai puhuuko?

Meillä on lapset saaneet nyt jonkin aikaa viikkorahaa, jossain vaiheessa oli pitkä tauko etten antanut rahaa ollnekaan. Siirsin heidän tileilleen rahaa kuukausittain pienen summan mutta en antanut käteen koska kolikot ajelehtivat lattialla ja niitä sai kaivella imurin kidasta jatkuvasti.

Nyt sitten mietittiin koko perheen voimin raha-asioita kun etenkin koululainen on kovin kiinnostunut rahankäytöstä, rahasta, palkasta, menoista ym. Lupasin häntä varten pitää kirjaa koko kuukauden ajalta (tosin haluan sen tehdä itseänikin varten, mutta olisin saattanut siirtää tulevaisuuteen) eli kirjaan kaikki menot ja tulot sarakkeisiin jotka on otsikoitu menojen mukaan. Tämä asia on lapselle itselleen tärkeä koska hän on oppinut että kaikkea ei voi ostaa mitä haluaa, isillä ja äidillä ei ole rahaa ostaa aina kaikkea hienoa ja ihanaa mitä muilla on. En halua että lapsi kokee paineita siitä että "apua ei ole rahaa ostaa, kohta ei saada ruokaakaan" vaan nimenomaan niin että näyttää asiallisesti ja konkreettisesti sen että tämän verran meille tulee rahaa kuukaudessa ja siitä maksetaan asumista, ruokaa, autoja, vakuutuksia, vaatteita, harrastuksia jne. ja että on tärkeää opetella myös säästämään rahaa pahanpäivänvaralla mutta myös johonkin isompaan hankintaan.

Esimerkiksi kännykän tyttö hankki säästämillään rahoilla. Viikkorahoilla, pienistä "kipparoinneista" maksetuilla rahoilla sekä rahoilla jotka ansaisti koulun lehteä myymällä. Lehdestä sai kappaleelta 1,50€ omaan taskuun =) Kosketusnäyttöpuhelin ym. olisivat olleet kovin houkuttelevia mutta me vanhemmat olemme sitä mieltä että tuon ikäinen lapsi ei tarvitse kosketusnäyttöjä, nettimahdollisuuksia tai pelisysteemeitä. Tyttö valitsi lopulta halvimman puhelimen ja rahaa jäi vielä säästöönkin!

Lapset saavat nyt perjantaisin 2€ rahaa ja sillä voivat ostaa karkkia tai säästää. Vähintään 50snt on laitettava talteen; pienet laittavat lippaaseen, koululainen haluaa pitää rahat kukkarossa jotta voi niitä tarpeen tullen laskea :)
Tyttöhän on tätä nykyä jo nuuka sillä hän miettii tarkkaan mitä karkkia ostaa; 2 muumitikkaria maksaa 20snt joten säästöön jää 1,80€. Tavoitteena on oma tietokone. Isän kanssa ovat tutkineet nettiä ja lehtiä ja tullee siihen tulokseen että jokin 70€:n tietokone on olemassa ja sen voi ostaa. Kone ei ole pelaamista tai nettisurffailua varten vaan kirjoittamiseen. Tyttö tekee mielellään uutislehtiä, kirjoja, tarinoita ja tutkimuksia eri aiheista.
Viime viikon pääsiäinen oli lapsille eduksi; perjantaina kaupat olivat kiinni ja lapset saivat viikonloppuna pääsiäisherkkuja monena päivänä. Viikkoraha säästyi. Sovimme että tällä viikolla jos tekee jonkin ylimääräisen kipparoinnin niin saavat viitoset mieheen.

Lasten suhtautuminen rahaan on hyvin erilaista; koululainen laski paljonko jää jos hän ostaa suklaapatukan ja pillimehun, 5v. halusi jälleen kerran tietää tarkkaan paljonko rahalla saa sitä, tätä taikka tuota sorttia karkkia. 3-vuotiaan suurin tarve on ehdottomasti uusi pikkuauto sieltä "titimalketitta taikka titten tiimalitta" ja siihen jos saa kylkeen vielä jonkin herkun niin on viikonloppu pelastettu =)
Entäs kuopus sitten? Mites hänen viikkorahat kysyi koululainen. Sanoin että Onnilaisen rahat menee joka viikko säästöön niin ehdotti että entäs jos vauva maksaisi omalla rahallaan itselleen jonkun vauvajugurtin ikäänkuin herkuksi =) Olisi kuulemma tasapuolisempaa niin mutta muistutin että myös hän voi jättää karkit ostamatta jos haluaa saman summan rahaa kuin pikkuveli. Ei sentään ruokaa tarvitse kenenkään alkaa viikkorahallaan ostamaan!

Raha siis puhuu mutta eri henkilöille eri tavalla. Jonkun taskussa/kukkarossa raha suorastaan parkuu päästä käytettäväksi, toisen kukkarossa kolikot viihtyvät hiljaa sulassa sovussa välissä arvovaltaisesti kilisten ja kahisten :) Sama juttuhan se on meillä aikuisilla; toisen taskusta rahaa palaa samantien kun taas toinen säästää, sijoittaa ja on jopa pihi. Osa sitten siltä väliltä. Meitä on moneksi. Yksi asia minkä toivon lasteni oppivan; viivan alle pitää jäädä plussaa.

Käydäänkö teillä rahakeskusteluja lasten kanssa? Onko mielestäsi kodeissa/kouluissa valistettu riittävästi lapsia/nuoria rahankäytössä? Kuuluuko valistaminen vanhemmille vai koululle vai kenties molemmille yhdessä? Minun perheessä/suvussa rahasta puhuminen on ehkä ollut jollain tavalla tabu, samoin miehen perheessä. Olisiko sitten tyypillistä 90-luvun laman ahdistamissa perheissä? Itse toivon myös kouluihin enemmän taloustietoa koska kiistaton tosiasia on että aina on perheitä joissa rahasta tai rahankäytöstä ei puhuta halaistua sanaa.

Blogimaailmassa on ollut jonkin verran juttua/keskustelua rahankäytöstä ja blogistien vastuusta. Eli muoti-, sisustus- ja matkablogienpitäjien ajatellaan olevan jollain tavalla vastuussa siitä että nuoret lukevat ja ihannoivat blogeja ja niiden sisältöä, ottavat kulutusluottoja ja pikavippejä ollen ongelmissa kun ei maksukykyä lopulta löydykään.
Mielestäni blogisti ei voi olla vastuussa blogiseuraajien ostoksista vaan jokainen yksilö itse vastaa omista hankinnoistaan. Ja jokaisen pitäisi ymmärtää laskea yhteen yksi ynnä yksi ja miettiä onko johonkin ostokseen varaa tai onko velkaa/vippiä mahdollista/varaa maksaa takaisin. Blogistien joukossa on monenlaisia ihmisiä; omalla palkalla hyvin toimeentulevia joilla on varaa asuntoon, autoon, matkoihin, sisustukseen ja kivoihin vaatteisiin. Osa on perinyt rahaa, toinen pihistelee kodin sisustuksessa jotta saisi jonkin kalliin vaatteen, joku asuu pienessä yksiössä vuokralla ja syö makaronia ja tonikalaa saadakseen Manolo Blahnikit. Aika harvassa on varmasti ne blogistit jotka rahoittavat kaiken velkarahalla. Näin uskon ja totisesti toivon! Tulipa blogistin rahat mistä hyvänsä, hän ei voi olla vastuussa toisten kulutuksesta vaikka postaisi tuhanneen euron hameesta jonka joku lukija sattuu myös haluamaan vaikkei siihen ole varaa.

Leppis