Olen miettinyt kuinkahan paljon muut äidit ottavat omaa aikaa? Ja miettinyt pitäisikö minun ottaa omaa aika enemmän? Tai edes pyrkiä siihen.
Olen huono lähtemään kotoa mihinkään yksin. Poden huonoa omaatuntoa, syyllisyyttä ja yleistä kurjaa mieltä. Toisaalta silloin harvoin kun lähden on ihana vain tutkia rauhassa kaupan valikoimaa tai kiertää kirpputoreja.
Mies on paljon töissä ja olen välissä useita iltoja+öitä lasten kanssa yksin sekä tietysti jokaisen arkipäivän kun mies on päivätyössään. Kahdestaan emme oikeastaan koskaan pääse mihinkään, mutta siihen olemme jo tottuneet ja parisuhdetta hoidetaan ihan kotosalla. Ylämäet ja alamäet selvitetään puhumalla vaikka minä olenkin toisinaan taipuvainen pitämään mykkäkoulua jos mies ei ymmärrä niskan asennosta mitä tarkoitan ;)
Viime viikolla kävin pitkästä aikaa marketissa kolmen nuoremman kanssa. Reissu oli ihan lepppoisa, ei draamaa eikä kiukuttelua (mitä 3v. saattaa aiheuttaa kun ei saa yhtä sun toista haluamaansa asiaa). Mutta nyt oli se oma raha jolla sai ostaa lelun ja namun niin reissu sujui hyvin.
En ole pitkään, pitkään aikaan käynyt marketissa. Lähikaupassa tulee pyörähdettyä melkein viikottain, mutta pääasiassa mies käy töistä lähtiessä isossa kaupassa kun se on työpaikan vieressä.
Eilen lähdin isommille ostoksille itsekseni ja päätin että nautin joka hetkestä ja hymyilen ruuhkasta huolimatta jokaiselle vastantulijalle :) Ja niin totisesti tein! Hymyilin ja ihmiset hymyilivät takaisin, jonkun tuntemattoman kanssa vaihdoin muutaman sanan sekä elokuvahyllyllä että lottopisteessä. Lottopisteellä eläkeläisrouvan kanssa vaihdettuani muutaman sanan toivotin hänelle onnea loton suhteen ja hän hämmästyi silminnähden. "Ö ö khiitos" hän henkäisi, katsoi hetken kengänkärkiään ja jatkoi "kiitos samoin, vaikka toivon kyllä ITSELLENI koko pottia" =D Minulle riittäisi pienikin osuus, vaikka sen verran että saisi asuntolainan maksettua loppuun. Tai tehtyä pienen reissun johonkin ja autettua siskoa eräässä tärkeässä asiassa.
Vauvaruokahyllyllä sekosin tyystin! Mikä määrä erilaisia vauvanruokia! En muistanutkaan tuollaista hyllyriviä toinen toistaan eksoottisempia makuja, maitojakin montaa eri sorttia. Edellisestä reissusta taitaa siis olla aikaa ainakin 3kk. Moni varmasti hämmästelee asiaa, mutta vaikka asun n. 4km:n päässä keskustasta en ole siellä käynyt sitten viime kesän... vai kävinköhän silloinkaan? Ehkä se oli sittenkin toissakesä. Minulla vain ei ole mitään asiaa kaupunkiin; en viihdy tungoksessa, erikoisliikkeestä tarvitsemani jutut (kankaat, askartelutarvikkeet yms) tilaan netistä tutuilta yrittäjiltä, lähikauppaan on matkaa 500m, marketti on toisessa suunnassa jne. Minun huvituksiini ei myöskään kuulu baarireissut joten niidenkään varjolla ei kaupunkiin asti tule kuljettua. Ihan liian harvoin tulee lähdettyä ihan yksin mihinkään... 8½v. kotiäitinä on tehnyt tehtävänsä ja lapset "ovat mukana" vaikka olisin yksin liikkeellä sillä unohdan yleensä olevani yksin liikenteessä ja hetkeksi sydän pomppaa kurkkuun "apua, minne ne juoksi/unohtui" =D
No, palatakseni vauvanruokiin... vauvamme on sihtikurkku parhainta laatua. Soseen täytyy olla sileää, uusia makuja maistellaan ja yökkäillään pitkään, puuroa ei syö ollenkaan vaikka laitan sen ihan sileäksi ja maustan lempisoseellaan. Kotitekoisia peruna-kasvis-lihasoseita ei suostu syömään ollenkaan
No, marketin valikoimista innostuneena tutkin purkin toisensa jälkeen, valitsin pienelle tuttuja ja turvallisia soseita sekä aivan uusia makuja; ostin kokeeksi jopa 8-kuisen ruokia kun lapsella on pienet hampaat jo esillä sekä ylä- että alaleuassa. Syöminen on ollut takkuista alusta asti joten siksi olemme käyttäneet enimmäkseen valmisruokia, jopa purkkipuuroa on maistatettu muttei sekään oikein ole kelvannut.
Tutkin huvikseni maitovalmisteita; On NAN1 ja NAN2-maitoa, on muksun maitojuomia, semperin valmistamia vastikkeita jne. Jopa pillillä juotavia tetroja. Tulin siihen tulokseen että vauvanruokabisnes on varmasti miljoonabisnes sillä valmistajia on monta ja valikoimat ovat valtavat.
Esikoisen kohdalla olisin syyllistynyt valmisruuista, maitokorvikkeista yms. mutta nyt osaan ottaa jo rennosti! Elämä on kuljettanut tällä tavalla ja asettanut omat rajansa fyysiselle terveydelleni. Synnynnäisenä vikana olen saanut hieman huonosti toimivan munuaisen jota sitten hoidetaan vuosittain toisinaan kiireellisenä, toisinaan ihan suunnitellusti. Terveyttäni vaaliakseni yritän saada nukuttua mahdollisimman hyvin joten kun vauva alkoi valvottaa öisin olemalla rinnalla tunnin välein eikä "vaiva" mennyt ohi parissa viikossa, hän siirtyi korvikkeisiin. En suostu syyllistymään siitä että lapseni saa valmisruokaa tai korviketta. Minulle on tärkeintä että hän syö, saa masunsa täyteen ja on tyytyväinen oloonsa. Nälkäisenä ei ole kiva olla itsestäkään, saati sitten vauvasta. Minä en osaa "patistaa" vauvaa syömään puuroa/kotiruokaa kun hän yökkää ankarasti joka lusikallista. Kun hän syö pienen purkillisen vaikkapa kasvis-kinkkuherkkua niin olen iloinen; hän sai itsensä kylläiseksi, nauraa ja leikkii. Ei meillä isommatkaan syö enää purkkiruokia tai kaupan eineslaatikoita vaan ihan normaalia kotiruokaa. Luultavasti kuopuskin siis oppii syömään ihan tavallista kotiruokaa kunhan hieman sihdin reiät suurenee! =D
Kauppareissulla katselin jo kevät- ja kesäkenkävalikoimaa. Kumisaappaita on ostettava 2 paria, goretex-kenkiä 2 tai 3 paria ja kesäkenkiä sekä sandaaleita 3 paria kumpiakin. Vauvan kenkätilannetta katsotaan sitten kun hän alkaa könyämään pystyasentoon.
Muutoin minun oma aikani on ompelua. Ompelen joko lasten ollessa seurana tai silloin kun on mahdollista niin menen ihan ompelupöydän ääreen ja pistän oven kiinni. Toisinaan mies lähtee lasten kanssa ulkoilemaan jotta saan ihan keskeytyksettä ommella pari tuntia. Tärkeitä hetkiä minulle. Miehen omia juttuja töiden lisäksi on auton laittaminen (hänellä on harrastusautona Pontiac Firebird josta hän on tehnyt RitariÄssä-version) ja leffakäynnit sekä kuntosalihommat. Ne hänelle suon ilomielin.
Isoja suunnitelmia tulevaisuuden suhteen vilisee ajatuksissa ja pyöritellään monenlaisia vaihtoehtoja. Aika näyttää mihin suuntaan elämä kuljettaa, mutta iloisella mielellä odotamme tulevaa. Vaikka elämä pysyisi näissä uomissaan jatkossakin niin ei siinäkään valittamisen aihetta :)
Ensi viikon jälkeen mies jää ansaitulle lomalle. Mitään isompia suunnitelmia ei ole kun koululaisella ei ole lomaa, mutta tärkeintä on perheen yhteinen aika ja yhteinen tekeminen. Koululainen saanee vapaata pari-kolme päivää jotta voimme käydä jossain hieman kauempana. Ranuan eläinpuistoon ainakin olisi aikomus suunnata sillä siellä on uusi jääkarhunpentu jota on ehdottomasti päästävä ihailemaan!
Tällaista sekalaiista pohdintaa tällä kertaa... ei päätä ei häntää kun jutut rönsyilee. Tuleepahan itselle muistiin.
Aurinkoista loppuviikkoa jokaiselle!
Lepppis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti