Meillä on lapset saaneet nyt jonkin aikaa viikkorahaa, jossain vaiheessa oli pitkä tauko etten antanut rahaa ollnekaan. Siirsin heidän tileilleen rahaa kuukausittain pienen summan mutta en antanut käteen koska kolikot ajelehtivat lattialla ja niitä sai kaivella imurin kidasta jatkuvasti.
Nyt sitten mietittiin koko perheen voimin raha-asioita kun etenkin koululainen on kovin kiinnostunut rahankäytöstä, rahasta, palkasta, menoista ym. Lupasin häntä varten pitää kirjaa koko kuukauden ajalta (tosin haluan sen tehdä itseänikin varten, mutta olisin saattanut siirtää tulevaisuuteen) eli kirjaan kaikki menot ja tulot sarakkeisiin jotka on otsikoitu menojen mukaan. Tämä asia on lapselle itselleen tärkeä koska hän on oppinut että kaikkea ei voi ostaa mitä haluaa, isillä ja äidillä ei ole rahaa ostaa aina kaikkea hienoa ja ihanaa mitä muilla on. En halua että lapsi kokee paineita siitä että "apua ei ole rahaa ostaa, kohta ei saada ruokaakaan" vaan nimenomaan niin että näyttää asiallisesti ja konkreettisesti sen että tämän verran meille tulee rahaa kuukaudessa ja siitä maksetaan asumista, ruokaa, autoja, vakuutuksia, vaatteita, harrastuksia jne. ja että on tärkeää opetella myös säästämään rahaa pahanpäivänvaralla mutta myös johonkin isompaan hankintaan.
Esimerkiksi kännykän tyttö hankki säästämillään rahoilla. Viikkorahoilla, pienistä "kipparoinneista" maksetuilla rahoilla sekä rahoilla jotka ansaisti koulun lehteä myymällä. Lehdestä sai kappaleelta 1,50€ omaan taskuun =) Kosketusnäyttöpuhelin ym. olisivat olleet kovin houkuttelevia mutta me vanhemmat olemme sitä mieltä että tuon ikäinen lapsi ei tarvitse kosketusnäyttöjä, nettimahdollisuuksia tai pelisysteemeitä. Tyttö valitsi lopulta halvimman puhelimen ja rahaa jäi vielä säästöönkin!
Lapset saavat nyt perjantaisin 2€ rahaa ja sillä voivat ostaa karkkia tai säästää. Vähintään 50snt on laitettava talteen; pienet laittavat lippaaseen, koululainen haluaa pitää rahat kukkarossa jotta voi niitä tarpeen tullen laskea :)
Tyttöhän on tätä nykyä jo nuuka sillä hän miettii tarkkaan mitä karkkia ostaa; 2 muumitikkaria maksaa 20snt joten säästöön jää 1,80€. Tavoitteena on oma tietokone. Isän kanssa ovat tutkineet nettiä ja lehtiä ja tullee siihen tulokseen että jokin 70€:n tietokone on olemassa ja sen voi ostaa. Kone ei ole pelaamista tai nettisurffailua varten vaan kirjoittamiseen. Tyttö tekee mielellään uutislehtiä, kirjoja, tarinoita ja tutkimuksia eri aiheista.
Viime viikon pääsiäinen oli lapsille eduksi; perjantaina kaupat olivat kiinni ja lapset saivat viikonloppuna pääsiäisherkkuja monena päivänä. Viikkoraha säästyi. Sovimme että tällä viikolla jos tekee jonkin ylimääräisen kipparoinnin niin saavat viitoset mieheen.
Lasten suhtautuminen rahaan on hyvin erilaista; koululainen laski paljonko jää jos hän ostaa suklaapatukan ja pillimehun, 5v. halusi jälleen kerran tietää tarkkaan paljonko rahalla saa sitä, tätä taikka tuota sorttia karkkia. 3-vuotiaan suurin tarve on ehdottomasti uusi pikkuauto sieltä "titimalketitta taikka titten tiimalitta" ja siihen jos saa kylkeen vielä jonkin herkun niin on viikonloppu pelastettu =)
Entäs kuopus sitten? Mites hänen viikkorahat kysyi koululainen. Sanoin että Onnilaisen rahat menee joka viikko säästöön niin ehdotti että entäs jos vauva maksaisi omalla rahallaan itselleen jonkun vauvajugurtin ikäänkuin herkuksi =) Olisi kuulemma tasapuolisempaa niin mutta muistutin että myös hän voi jättää karkit ostamatta jos haluaa saman summan rahaa kuin pikkuveli. Ei sentään ruokaa tarvitse kenenkään alkaa viikkorahallaan ostamaan!
Raha siis puhuu mutta eri henkilöille eri tavalla. Jonkun taskussa/kukkarossa raha suorastaan parkuu päästä käytettäväksi, toisen kukkarossa kolikot viihtyvät hiljaa sulassa sovussa välissä arvovaltaisesti kilisten ja kahisten :) Sama juttuhan se on meillä aikuisilla; toisen taskusta rahaa palaa samantien kun taas toinen säästää, sijoittaa ja on jopa pihi. Osa sitten siltä väliltä. Meitä on moneksi. Yksi asia minkä toivon lasteni oppivan; viivan alle pitää jäädä plussaa.
Käydäänkö teillä rahakeskusteluja lasten kanssa? Onko mielestäsi kodeissa/kouluissa valistettu riittävästi lapsia/nuoria rahankäytössä? Kuuluuko valistaminen vanhemmille vai koululle vai kenties molemmille yhdessä? Minun perheessä/suvussa rahasta puhuminen on ehkä ollut jollain tavalla tabu, samoin miehen perheessä. Olisiko sitten tyypillistä 90-luvun laman ahdistamissa perheissä? Itse toivon myös kouluihin enemmän taloustietoa koska kiistaton tosiasia on että aina on perheitä joissa rahasta tai rahankäytöstä ei puhuta halaistua sanaa.
Blogimaailmassa on ollut jonkin verran juttua/keskustelua rahankäytöstä ja blogistien vastuusta. Eli muoti-, sisustus- ja matkablogienpitäjien ajatellaan olevan jollain tavalla vastuussa siitä että nuoret lukevat ja ihannoivat blogeja ja niiden sisältöä, ottavat kulutusluottoja ja pikavippejä ollen ongelmissa kun ei maksukykyä lopulta löydykään.
Mielestäni blogisti ei voi olla vastuussa blogiseuraajien ostoksista vaan jokainen yksilö itse vastaa omista hankinnoistaan. Ja jokaisen pitäisi ymmärtää laskea yhteen yksi ynnä yksi ja miettiä onko johonkin ostokseen varaa tai onko velkaa/vippiä mahdollista/varaa maksaa takaisin. Blogistien joukossa on monenlaisia ihmisiä; omalla palkalla hyvin toimeentulevia joilla on varaa asuntoon, autoon, matkoihin, sisustukseen ja kivoihin vaatteisiin. Osa on perinyt rahaa, toinen pihistelee kodin sisustuksessa jotta saisi jonkin kalliin vaatteen, joku asuu pienessä yksiössä vuokralla ja syö makaronia ja tonikalaa saadakseen Manolo Blahnikit. Aika harvassa on varmasti ne blogistit jotka rahoittavat kaiken velkarahalla. Näin uskon ja totisesti toivon! Tulipa blogistin rahat mistä hyvänsä, hän ei voi olla vastuussa toisten kulutuksesta vaikka postaisi tuhanneen euron hameesta jonka joku lukija sattuu myös haluamaan vaikkei siihen ole varaa.
Leppis
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti