Viisi rakkauden kieltä

Oletteko koskaan miettineet rakkautta ja rakkauden osoittamista tarkemmin? Minun on pakko myöntää etten ole. Minulle rakastaminen on aina ollut sitä että osoitan sen sanoin ja koskettamalla; sanon joka pv puolisolleni ja lapsilleni että rakastan, kehun, kiitän, kerron mistä asioista heissä pidän ja kuinka ihania he ovat. Halaan, suukotan, silitän, taputan olalle, sipaisen ohimennen kädellä hiuksia, selkää tai poskea.

Mutta sanonko minä noin perheen ulkopuolisille? Enpä juuri. Suomalainen kulttuuri ehkä on sellainen... en muista koska olisin ihan ääneen sanonut omille vanhemmilleni rakastavani heitä. Tekstiviestissä sen saattaa liittää loppulauselmaksi ja sitäkin miettii pitkään... "mitä sitä turhia hempeilemään? Kyllä kai ne tietää muutenkin että rakastan". Tietääkö? Haluaisivatko he kuulla useammin että he ovat minulle rakkaita ja tärkeitä? Entäpä sisarukseni? En minä heillekään rakkauttani toitota. Mutta osoitanko rakkauttani jollain muulla viidestä kielestä?

Mitä sitten ovat rakkauden viisi kieltä?
- Myönteiset sanat
- fyysinen kosketus
- rakkauden lahjat
- kahdenkeskinen aika
- lempeät palvelukset
Tohtori Gary Chapmanin Rakkauden kieli-kirja lähti tilaukseen samantien kun luin siitä Sennien blogista.

Tutkin neittisivuilta tietoa aiheesta ja järkevältähän se kuulostaa kun asiaa alkaa miettimään ja kun vielä osaisi sen sisäistää. Ehkä kirja auttaa siihen!

Kun mietin suhdetta vanhempiini ja sisaruksiini niin huomaan että emme välttämättä sano rakkaudesta, mutta sensijaan halaamme tavatessa ja erotessa, sanomme kivoja asioita toiselle ja autamme jos toinen tarvitsee apua. Tunnistan selkeästi että äitini hallitsevin rakkauden kieli on ehdottomasti lempeät palvelukset. Valitettavasti niitä en ole osannut aina sellaisina ajatella; yleinen vitsin aihe onkin miehen kanssa äitini ilmoittaessa tulostaan; piilotetaan siivousvälineet ja lukitaan kaapit sekä pestään ikkunat =D sillä äiti alkaa heti saavuttuaan siivoamaan. Ja siskolta pyydän muistutusta keittiön lampun pyyhkimiselle! Siihen äidin silmät kiinnittävät huomion samantien, minun silmäni eivät tapaa lamppua viikko/kuukausikauppoihin. Usein olen ottanut sen arvosteluna taloudenpitoani kohtaan, mutta varmasti se on juuri sitä rakkkauden ja välittämisen osoittamista. Äiti tietää että välissä olen tiukoilla kun olen paljon yksin lasten kanssa, viimeiset vuodet ovat olleet fyysisesti ja psyykkisesti kovin rankkoja jne. Ja toisaalta en olekaan mikään kodinhengetär; minulle riittää ettemme huku sontaan =)

Äiti ei osaa olla jouten joten tänne tullessaan hän mielellään "pesaisee tuon keittiön ikkunan" tai "äkkiä hurauttaa tuon tyttöjen huoneen" ja sitten hän jo keikkuu jakkaralla pesemässä ikkunoita ja pyyhkimässä lamppuja, siiirtelee sänkyjä, pyyhkii pölyjä jne. Jatkossa muistan arvostaa sitä asiaa enemmän ja lakata vitsailemasta asiasta sillä pahaa hän ei todellakaan tarkoita. Äiti myös tuo aina tuliaisia; hakee tulomatkalla leipomosta tuoretta leipää ja pullaa tai tuo kotitekoista pullaa ja mehua. Nekin varmasti rakkauden osoituksia meille kaikille.

Mieheni voimakkaimmat rakkaudenkielet ovat luultavasti hieman erit kuin minulla. Hän puhuu ja pussaa myös, mutta hän tykkkää antaa myös lahjoja, tuoda kukkia jne. Ehkäpä muistan jatkossa yllättää hänet pienillä lahjoilla kesken kiireisen arjen. Vuosien saatossa pienet teot ovat vähentyneet; rakkaus kukoistaa ja usein puhumme kuinka meillä on mielestämme hyvä parisuhde ja rakkautta on varmasti enemmän kuin 13½v. sitten tavatessamme. Salamarakkaus johti pika-avioliittoon jonka kestoon varmaan kukaan muu kuin me itse ei luottanut <3 Yhä edelleen tuntuu suunnattoman hyvälle kun kesken päivän piippaa puhelin ja viestissä lukee "Rakastan sinua oma kultani" tm. yhtä hempeää. Jos mies on iltavuorossa niin en osaa mennä nukkumaan ennen kuin tulee kotiin. Vaikka kuinka väsyttäisi niin valvon 23.30 odottaen häntä ja jos kotiintuloajassa on 5min. heittoa niin huolestun :) Sitten istutaan vielä tunti-puolitoista vaihtamassa kuulumisia. Mutta jos oikein tarkkoja ollaan niin kaipaan sitä tunnetta kun on jonkun kivan pienen yllätyksen arjen keskellä järjestänyt toisellle joten niitä lisää siis. Olkoon se tänään yövuoroon lähtijälle oikein ajatuksen kanssa laitettu eväskassi sekä pieni kirje/kortti kertomaan rakkaudestani. Yleensä kun tulee lasten iltatohinoiden siivittämänä laitettua kassiin kiireessä leipää ja pullaa sekä kahvia. Tänään näen hieman enemmän vaivaa!

Lasten rakkauden kieliin on myös mielenkiintoista perehtyä. Kirjaa ei löydy suomennettuna ilmeisesti ollenkaan, mutta netistä löytyy monta hyvää linkkiä aiheeseen!

Täällä  voit tutustua englanninkieliseen testiin rakkauden äidinkielistä. Osui ja upposi vai? Minulla ainakin!

Kaikista tärkeintä lienee että osoittaa rakkauttaan läheisilleen; sanoin, teoin, lahjoin, kuvin, kosketuksin, piirroksin... siten kuin itse parhaiten osaa. Tärkeintä on rakastaa ja olla rakastettu <3

Leppis